Hyljeksintä
Hyljeksintä merkitsee henkilön sulkemista pois yksilöiden välisestä suhteesta tai yhteisöstä. Hyljeksintä voi olla aktiivista uhkaamista, nöyryyttämistä, kiusaamista ja naurunalaiseksi saattamista tai passiivis-aggressiivista käyttäytymistä, jossa henkilö jätetään huomioimatta ja häntä hyljeksitään hiljaisesti. Hyljeksityksi tuleminen on subjektiivinen kokemus, jonka voi usein aistia vain hyljeksintää kokeva.
Hyljeksintä voi olla yhteisöllisen kiusaamisen muoto, jolla on sosiaalisen eristämisen negatiiviset vaikutukset.[1] Hyljeksinnästä voi aiheutua monia vakavia psykologisia seurauksia, kuten yksinäisyyttä, itsetunnon ongelmia, aggressiivisuutta tai masennusta.[2] Hyljeksintä voi johtaa myös epävarmuuteen, sosiaalisten tilanteiden pelkoon tai hyljeksintään kohdistuvaan yliherkkyyteen.
Hyväksytyksi tuleminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hyljeksintä on yksilötasolla ongelma, sillä yksi ihmisen perustarpeista on tulla hyväksytyksi ryhmän jäsenenä. Abraham Maslowin mukaan ihmisen toimintaa motivoi rakastetuksi tuleminen ja yhteenkuuluvuus.[3] Jopa erakot tarvitsevat toisten ihmisten huomiota pysyäkseen terveinä. Sosiaalipsykologia vahvistaa hyväksytyksi tulemisen tarpeen inhimillisen motivaation perustana. Hyljeksinnän pelko johtaa usein yksilön konformisuuteen suhteessa ryhmänsä odotuksiin. Konformisuus on erityisen vahvaa erilaisissa stressitilanteissa.
Hyljeksintä lapsuudessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hyljeksintä lapsuudessa johtaa epäsosiaaliseen käytökseen. Hyljeksintä yhteisössä muuttuu helposti pysyväksi ja siitä on vaikea päästä eroon ilman että hyljeksitty vaihtaa yhteisöä.[4] Karen Biermanin mukaan hyljeksityt lapset altistuvat useille käytöshäiriöille:
- Heikko altruismi ja huomaavaisuus toisia kohtaan, esimerkkeinä vaikeus odottaa omaa vuoroaan, omastaan tarjoaminen tai omansa jakaminen.
- Aggressiivisuus tai häiritsevä käytös.
- Kärsimättömyys ja kypsymätön tai impulsiivinen käytös.
- Sosiaalisten tilanteiden pelko.
Biermanin mukaan hyväksytyt lapset osoittavat hyviä yhteisöllisiä taitoja, tulevat helposti mukaan uusiin leikkeihin ja oppivat helposti pelisäännöt. Hyljeksittyjen lasten on puolestaan vaikea osallistua. Atleettiset ja aggressiiviset lapset, joilla on hyvät sosiaaliset taidot hyväksytään kuitenkin mukaan, ja heistä voi tulla heikompien lasten kiusaajia. Vähemmistöryhmien lapset, vammaiset tai haastavasti käyttäytyvät lapset ovat suurimmassa vaarassa tulla hyljeksityiksi. Pienemmätkin erot ryhmän normistosta voivat johtaa hyljeksintään. Mielellään ryhmässä leikkivät lapset tulevat hyljeksityksi harvemmin kuin lapset, jotka leikkivät mieluiten yksin.[5]
_in_March_5,_2007.jpg)
Hyljeksityt lapset ovat useammin kiusattuja ja heillä on vähemmän ystäviä kuin suosituimmilla lapsilla. Joskus suosituilla lapsilla ei ole kuitenkaan läheisiä ystäviä, mutta hyljeksityillä lapsilla sen sijaan voi olla. Hyljeksintä ei ole niin haitallista, jos lapsella on läheisiä ystäviä.
Yhteisöllisesti hyljeksittyjä lapsia voidaan auttaa vuorovaikutustaitoja harjoittamalla.[6]
Kouluampumiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Analysoitaessa 15 kouluampumista vuosina 1995–2001 hyljeksintä oli mukana useimmissa (87 %) tapauksissa. Mukana oli sekä akuuttia että kroonista yhteisöllistä hylkäämistä, johon liittyi yhteisöstä karkottaminen, kiusaaminen tai romanttinen hylkääminen. Yhteisöllisen hylkäämisen lisäksi kouluampumisiin liittyi myös masennusta, impulsiivisuutta ja muita psyykkisiä tekijöitä.[7]
Romanttinen hyljeksintä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toisin kuin lapsuuden hyljeksintä, romanttinen hyljeksintä on useimmin yksilöiden välistä. Romanttisessa hyljeksinnässä toinen osapuolista haluaa lopettaa romanttisen suhteen. Tilanne on yleinen nuorten välillä, mutta koskee myös aikuisia.[8] Romanttinen hyljeksintä on kipeä kokemus,[9] jossa hylätyksi tullut kokee negatiivisia tunteita, kuten turhautumista, vihaa, katkeruutta ja epätoivoa. Miehet kokevat naisia useammin raivoa ja vihaa. Miehille hylätyksi tuleminen on yleisempää kuin naisille.[10]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Leimaaminen
- Nöyryyttäminen
- Erakko
- Sosiaalisten tilanteiden pelko
- Ulkopuolelle sulkeminen
- Simputus
- Yhteisöllinen kiusaaminen
- Koulukiusaaminen
- Työpaikkakiusaaminen
- Pelottelu
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Williams, Kipling D.; Joseph P. Forgas, William von Hippel (2005). The Social Outcast: Ostracism, Social Exclusion, Rejection, and Bullying. Psychology Press, 366 sivua. ISBN 184169424X.
- ↑ McDougall, P. — Hymel, S. — Vaillancourt, T. — Mercer, L. (2001). The consequences of childhood rejection. In M. R. Leary (Ed.), Interpersonal rejection. (s. 213-247). New York, NY: Oxford University Press.
- ↑ Maslow, A. H. (1954). Motivation and personality. New York, NY: Harper.
- ↑ Cillessen, A. — Bukowski, W. M. — Haselager, G. (2000). Stability of sociometric categories. San Francisco, CA: Jossey-Bass.
- ↑ Bierman, K. L. (2003). Peer rejection: Developmental processes and intervention strategies. New York: The Guilford Press.
- ↑ Schneider, B. H. (1992). Didactic methods for enhancing children's peer relations: A quantitative review. Clinical Psychology Review, 12, 363-382.
- ↑ Leary, M. R. — Kowalski, R. M. — Smith, L. (2003). Teasing, rejection, and violence: Case studies of the school shootings. Aggressive Behavior, 29, 202-214.
- ↑ Baumeister, R. F. — Dhavale, D. (2001).Two sides of romantic rejection. In M. R. Leary (Ed.), Interpersonal rejection. (s. 55-72). New York, NY: Oxford University Press.
- ↑ Fisher, H. (2006) Lost Love: The Nature of romantic rejection, In Cut Loose: (mostly) midlife and older women on the end of (mostly) long-term relationships. Nan Bauer-Maglin (Ed.) New Jersey: Rutgers University Press.
- ↑ Meloy, J. R. — Fisher, H. (2005). Some thoughts on the neurobiology of stalking. Journal of Forensic Sciences, 50, 1472-1480.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Asher, S. R. — Coie, J. D. (1990). Peer rejection in childhood. Cambridge University Press.
- Bierman, K. L. (2003). Peer rejection: Developmental processes and intervention strategies. New York: The Guilford Press.
- Leary, M. (2001). Interpersonal rejection. New York, NY: Oxford University Press.
- Savage, E. (2002). Don't take it personally: The art of dealing with rejection. Oakland, CA: New Harbinger Publications.
- Williams, K. D. — Forgás, J. P. — von Hippel, W. (2005). The social outcast: Ostracism, social exclusion, rejection, and bullying. New York: Psychology Press.