Hyeenakoira

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hyeenakoira
Lightmatter African painted dog.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Erittäin uhanalainen [1]
Erittäin uhanalainen
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Petoeläimet Carnivora
Heimo: Koiraeläimet Canidae
Suku: Lycaon
Brookes, 1827
Laji: pictus
Kaksiosainen nimi
Lycaon pictus
(Temminck, 1820)
Levinneisyyskartta
Hyeenakoiran levinneisyys
Hyeenakoiran levinneisyys
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Hyeenakoira Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Hyeenakoira Commonsissa

Hyeenakoira (Lycaon pictus) on Afrikan savanneilla ja muilla ruohikkoalueilla elävä koiraeläin, joka on sukua aasialaiselle vuorisudelle. Nimestään, ulkonäöstään ja ääntelystään huolimatta se ei siis ole läheistä sukua hyeenoille. Hyeenakoira elää ja saalistaa keskimäärin noin kymmenen yksilön laumoissa.

Nisäkäsnimistötoimikunnan ehdotus lajin uudeksi suomenkieliseksi nimeksi on savannikoira.[2]

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyeenakoira on jäntevä ja notkea petoeläin, joka painaa noin 18–36 kg. Sen ruumiin pituus on 75–110 cm, uros ja naaras ovat suunnilleen samankokoisia. Turkki on lyhyttä ja tiheää. Lajin tieteellinen nimi viittaa turkin värikuviointiin, jossa erimuotoiset ruskeat, punertavat, okrankeltaiset, valkoiset ja mustat kuviot vuorottelevat. Jokaisella hyeenakoiralla on yksilöllinen kuviointi turkissaan – aivan kuten seeproilla. Hyeenakoiran korvat ovat suuret ja pyöreämuotoiset. Sen haukunta kuulostaa naurulta. Hyeenakoiran elinikä on noin 10 vuotta.

Levinneisyys ja uhat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyeenakoirat elävät itäisessä ja eteläisessä Afrikassa. Lajin asuinseutuja ovat Saharan eteläpuoliset alueet ja etenkin Botswana, Namibia ja Mosambik, osin myös Zimbabwe, Transvaal, Swazimaa ja Tansania. Hyeenakoirat asuvat savanneilla sekä ruohikko- ja pensasalueilla. Niitä on tavattu myös puoliaavikoilla ja vuoristoisillakin seuduilla. Tiheässä metsässä ne eivät viihdy.

Hyeenakoira on uhanalainen laji, ja sen määrä on laskenut rajusti. Aikoinaan koiria oli noin puoli miljoonaa lähes kaikkialla Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, eivätkä sadankaan yksilön laumat olleet epätavallisia. Nykyään jäljellä on enää 3 000–5 500 yksilöä[1]. Hyeenakoiria uhkaavat metsästys ja tarttuvat sairaudet sekä elinalueiden sirpaloituminen. Ne tarvitsevat suuren alueen tullakseen toimeen ja kilpailevat ravinnosta muiden suurten petoeläinten kuten leijonien ja täplähyeenojen kanssa. Useimmat Afrikan kansallispuistot ovat liian pieniä hyeenakoiralaumoille, joten ne laajentavat reviiriään maatalousalueille. Siksi karjankasvattajat tappavat niitä suojatakseen kotieläimiään. Populaatioiden pieni koko tekee lajin haavoittuvaiseksi tautiepidemioille.

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyeenakoirat metsästävät ja elävät laumoina, joiden keskikoko on 7–8 aikuista, äärirajoina 2–20. Pennut mukaan lukien voi laumassa olla yli 30 jäsentä. Laumalla on tukikohta, "pesimäalue" vain silloin kun siinä on poikasia. Muulloin lauma kulkee elinpiiriään ristiin rastiin saalista etsimässä tai taivaltaa päivässä 2–50 km. Joidenkin tutkittujen laumojen elinpiirin keskikoko on 1 500 km2. Elinpiirit menevät selvästi päällekkäin. Jos laumat kohtaavat, suurempikokoinen lauma ajaa tavallisesti pienemmän tiehensä. Hyeenakoirilla ei ole varsinaista reviiriä, jota ne merkitsisivät virtsallaan, vaikka laumaa johtava alfapariskunta saattaa jättää hajumerkkejä.

Hyeenakoirat turvautuvat saalistaessaan pääasiassa näköönsä. Saalistus tapahtuu yleensä ilta- ja aamuhämärässä, vain harvoin yöllä. Pääasiallinen saaliseläin vaihtelee: yleensä hyeenakoirat metsästävät keskikokoisia sorkkaeläimiä kuten impala-antilooppeja, mutta myös suurempia eläimiä kuten gnuu-antilooppeja, seeproja tai pahkasikoja. Lähes kaikenlaiset nisäkkäät käyvät, mutta hyeenakoirien tiedetään saalistaneen myös strutseja. Lisäksi ne syövät pienempää riistaa kuten jäniksiä, liskoja ja jopa munia, mutta pienriista muodostaa ruokavaliosta vain pienen osan[1]. Tavallisesti lauma syö saaliin nopeasti, mutta hyeenakoirat saattavat myös kätkeä osan suuresta saaliseläimestä. Lauma ei tavallisesti kuitenkaan palaa ruokavarastolleen.

Toisin kuin kissaeläimet, hyeenakoirat eivät yritä päästä vaivihkaa saaliseläinten lähelle, vaan jahtaavat niitä avoimesti useita kilometrejä. Niiden huippunopeus on noin 55 kilometriä tunnissa. Kun saaliseläinten lauma on saatu vauhkoontumaan ja valittu uhri on juossut itsensä väsyksiin, yksi koirista tarraa kiinni uhrin häntään ja muut tekevät lopun eläimestä. Saalistustaktiikka vaikuttaa olevan opittua käyttäytymistä, ei vaistonvaraista. Laumat metsästävät ainakin kerran päivässä, suuremmat yleensä kaksi kertaa, erityisesti saalistaessaan pieniä eläimiä.

Tavallisesti vain laumaa johtavat alfauros ja -naaras parittelevat. Hyeenakoiran pentueet saattavat olla hyvinkin suuria (jopa 20 pentua), vankeudessa tavallisesti pienempiä. Pentujen kantoaika on 70–73 vuorokautta. Ensimmäiset 3–4 viikkoa pennut viettävät pesässä emonsa kanssa, sen jälkeen koko lauma huolehtii niistä. Lauma tuo saalistusretkiltä ruokaa myös sairaille ja muuten saalistuskyvyttömille jäsenilleen. Laumassa on yleensä enemmän uroksia kuin naaraita. Naaraat jättävät lauman tavallisesti noin 2,5-vuotiaina liittyäkseen johonkin toiseen laumaan. Urospennuista noin puolet jää laumaan, muut muodostavat uuden lauman.

Hyeenakoirat elävät laumoissa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Rebecca Postanowicz: African Wild Dog Lioncrusher's Domain. Viitattu 2.2.2008. (englanniksi)
  • Michael Mulheisen, Crystal Allen ja Crystal Allen: Lycaon pictus Animal Diversity Web. Viitattu 2.2.2008. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Woodroffe, R. & Sillero-Zubiri, C.: Lycaon pictus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 17.7.2014. (englanniksi)
  2. Nisäkäsnimistötoimikunta: Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet (vahvistamaton ehdotus nisäkkäiden nimiksi) 2008. Viitattu 14.11.2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]