Linjatiikeritetra
| Linjatiikeritetra | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Yläluokka: | Luukalat Osteichthyes |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Lahko: | Tetrakalat Characiformes |
| Heimo: | Alestit Alestidae |
| Suku: | Hydrocynus |
| Laji: | vittatus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Hydrocynus vittatus |
|
| Katso myös | |
Linjatiikeritetra[2] (Hydrocynus vittatus) on tetrakaloihin kuuluva kala, joka on levinnyt laajalle alueelle Saharan eteläpuolisen Afrikan suuriin jokiin ja järviin. Lajin yksilöt ovat hopeisen värisiä, ja niiden suussa on 16 terävää hammasta. Koiraat ovat noin 50 senttimetrin ja naaraat jopa 70 senttimetrin mittaisia. Linjatiikeritetralle kelpaa ravinnoksi mikä tahansa saatavissa oleva kala.
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Linjatiikeritetranaaraat ja -koiraat ovat samannäköisiä, mutta naaraat kasvavat jopa yli 70 senttimetriä pitkiksi, kun koiraat jäävät noin 50-senttisiksi. Suurin kalastettu yksilö on ollut 15,5 kilogramman painoinen. Kalan vartalo on sukkulamainen. Sen evät ovat teräväkärkiset ja peräevä selvästi haarukkamainen. Pää on iso, ja kummassakin vahvassa leuassa on kahdeksan ulkonevaa ja terävää hammasta.[3]
Nuoret linjatiikeritetrat ovat hopeisia, ja vartalon pitkittäiset juovat alkavat näkyä noin 50 millimetriä pitkillä kaloilla. Täyskasvuisetkin yksilöt ovat hopeisia, mutta niiden selät ovat sinertävän kiiltäviä ja niiden kyljissä on mustia juovia. Rasvaevä on musta, ja perävän väritys vaihtelee keltaisesta verenpunaiseen. Myös muut evät ovat kelta-punaisia.[3]
Levinneisyysalue ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Linjatiikeritetra elää makeissa vesissä suurimmassa osassa Saharan eteläpuolista Afrikkaa. Länsi- ja Keski-Afrikassa sitä tavataan Senegal-, Ouémé-, Niger-, Cross-, Sanaga- ja Kongojokien vesistöissä sekä Tšadjärven valuma-alueella. Koillisesta Afrikasta lajia on tavattu Valkoisesta-Niilistä ja Sinisestä-Niilistä sekä Niilistä aina Nasserjärvelle asti. Itä-Afrikassa linjatiikeritetra elää Tanganjikajärvessä ja sen merkittävimmissä laskujoissa, Albertjärvessä, Turkanajärvessä, Rukwajärvessä, Rufigi- ja Ruahajoissa sekä Shirejoen alajuoksulla. Eteläisessä Afrikassa lajia esiintyy Sambesin, Okavangon, Saven, Limpopon ja Pongolan valuma-alueilla (ei kuitenkaan Sambesin sivujoessa Kafuessa eikä Malawijärvessä).[1]
Linjatiikeritetra suosii lämpimiä ja hapekkaita vesiä, ja se elää pääasiassa suurissa joissa ja järvissä.[1]
Käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Linjatiikeritetra saalistaa mitä tahansa kaloja, joita on saatavilla. Sen pääsaaliskaloja ovat Brycinus-, Micralestes-, Barbus- ja Limnothrissa-sukujen kalat. Lisääntyminen tapahtuu yleensä joka vuosi muutamien päivien aikana yleensä joulu-tammikuussa, kun sateet ovat kasvattaneet jokien virtausta. Linjatiikeritetrat vaeltavat lisääntymisaikana jokien yläjuoksuille ja pienempiin virtoihin, joissa naaras laskee suuren määrän munia matalassa vedessä ruohon korsien tai muiden veden alla olevien kasvien joukkoon. Nuoret yksilöt elävät kasvillisuuden suojissa, kunnes tulvavesi pakottaa ne sieltä pois.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Skelton, Paul: A Complete Guide to the Freshwater Fishes of Southern Africa. Cape Town: Struik Publishers, 2001. ISBN 1-86872-643-6. Google-kirjat (viitattu 26.10.2014). (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Azeroual, A. & Bills, R. & Cambray, J. & Getahun, A. & Hanssens, M. & Marshall, B. & Moelants, T. & Tweddle, D.: Hydrocynus vittatus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.2. 2010. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 15.10.2014. (englanniksi)
- ↑ Hydrocynus vittatus (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 23.12.2014. (englanniksi)
- ↑ a b Skelton, s. 206.
|