Hvitträsk
| Hvitträsk | |
|---|---|
 |
|
| Osoite | Hvitträskintie 166, 02440 Luoma[1] |
| Sijainti | Kirkkonummi |
| Rakennustyyppi | museo |
| Valmistumisvuosi | 1903 |
| Suunnittelija | Eliel Saarinen Herman Gesellius Armas Lindgren |
| Kotisivu: www.nba.fi/fi/museot/hvittrask | |
 |
|
Hvitträsk (lausunta ruots. [vi:ttresk], alku vanhahtava hvit eli vit, valkoinen (ei vittresk)) on arkkitehtikolmikon Eliel Saarinen, Herman Gesellius ja Armas Lindgren itselleen Kirkkonummelle suunnittelema erämaa-ateljee ja asuinrakennus, joka toimii nykyisin museona. Se valmistui 1903.[1]
Sisällysluettelo |
Rakennus [muokkaa]
Talo on rakennettu harmaasta luonnonkivestä ja tummasta hirrestä kansallisromanttiseen tyyliin, mutta Saarisen Amerikasta saamat vaikutteet näkyvät myös muun muassa kylpyhuoneen suunnittelussa. Arkkitehtitoimiston neuvotteluhuoneessa on tuolit, jotka tarinan mukaan ovat tahallaan epämukavat, etteivät kokoukset venyisi liian pitkiksi.
Hvitträskin piha on puistomainen ja muistuttaa englantilaista linnanpihaa. Alhaalla Vitträsk-järven rannalla on sauna ja uimaranta.
Historia [muokkaa]
1800–1900 -lukujen taitteessa, kansallisromantiikan aikakaudella, lukuisat suomalaiset taiteilijat rakennuttivat itselleen komeita asuin- ja ateljeerakennuksia maaseudulle. Tunnetuimpia näistä "erämaa-ateljeista" ovat Emil Wikströmin Visavuori, Akseli Gallen-Kallelan Tarvaspää sekä arkkitehtien Herman Gesellius, Armas Lindgren ja Eliel Saarinen Hvitträsk.
Gesellius, Lindgren ja Saarinen, joilla oli yhteinen ja menestyvä arkkitehtitoimisto, ostivat 1901 palstan Vitträsk-järven rannalta Kirkkonummelta.[2] Vuosina 1901–1903 alueelle nousi kaksiosainen päärakennus sekä erillinen piharakennus eli Lilla Villan (Pikku huvila).[1][3] Eliel Saarinen vaimoineen muutti päärakennuksen eteläsiipeen, Armas Lindgren perheineen päärakennuksen pohjoissiipeen ja poikamies Herman Gesellius sisarensa Lojan kanssa Pikku huvilaan.[2] Eliel ja Mathilda Saarinen erosivat 1904, ja Mathilda meni naimisiin Herman Geselliuksen kanssa. Eliel Saarinen puolestaan otti uudeksi vaimokseen Loja Geselliuksen.[2]
Vain kaksi vuotta Hvitträskin valmistumisen jälkeen arkkitehtitoimisto Gesellius, Lindgren & Saarinen hajosi ja Armas Lindgren perheineen muutti pois Hvitträskistä vuonna 1905. Geselliukset siirtyivät heidän tilalleen päärakennuksen pohjoissiipeen. Päärakennus toimi sekä Saarisen että Geselliuksen perheiden asuntona vuoteen 1916.[2] Herman Geselliuksen kuoltua 1916 koko Hvitträsk jäi Eliel Saariselle ja hänen perheelleen. Saariset muuttivat 1923 Yhdysvaltoihin, jonka jälkeen Hvitträsk palveli heidän kesäasuntonaan vuoteen 1949 saakka.[2] Eliel Saarisen hautamuistomerkki on Hvitträskissä. Pohjoissiipi tuhoutui tulipalossa 1922 ja rakennettiin uudistettuna 1929–1936 Eliel Saarisen pojan, arkkitehti Eero Saarisen suunnitelmien mukaan.[2]
Hvitträskin ateljeessa syntyivät suunnitelmat muun muassa Suomen kansallismuseon rakennuksesta ja Helsingin rautatieasemasta.[3]
Hvitträskin omistivat 1949–1968 Anelma ja Rainer Vuorio, jotka käyttivät sitä edustusasuntonaan. He tekivät rakennuksessa joitakin muutostöitä, joista osa on sittemmin palautettu ennalleen. 1968 rakennus päätyi Vuorioiden konkurssin jälkeen Kansallis-Osake-Pankille.[2] Pankki myi Hvitträskin irtaimiston huutokaupalla. Jopa pihalla sijainnut karhuveistos irrotettiin ja kaupattiin pois. Rakennukset osti Gerda ja Salomon Wuorion säätiö.[2]
Hvitträsk avattiin 1971 yleisölle Wuorion säätiön kunnostamana[2] ja on nykyisin avoinna yleisölle. Vuodesta 1981 Hvitträsk on kuulunut Suomen valtiolle, ja nykyään se toimii Suomen Kansallismuseon alaisuudessa (Museovirasto).[2][3] Tiloissa tehtiin peruskorjauksia vuosina 1992-2000.[1] Suuri osa alkuperäisestä irtaimistosta on palautettu museoon. Suomalaisen taideteolliuuden helmiin kuuluvat muun muassa Eliel Saarisen suunnittelemat huonekalut ja Akseli Gallen-Kallelan kuuluisa Liekki-ryijy.[3]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ a b c d Hvitträsk, Kirkkonummi Museovirasto, nba.fi. Viitattu 1.7.2012.
- ↑ a b c d e f g h i j Hvitträskin vaiheet Museovirasto, nba.fi. Viitattu 1.7.2012.
- ↑ a b c d Hällström, Jaana ja Iltanen, Jussi (toim.): Museot - Suomen 100. Hvitträsk, sivu 44. Gummerus Kirjapaino, Jyväskylä: Karttakeskus, 2008. ISBN 978-951-593-193-1.
Aiheesta muualla [muokkaa]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hvitträsk Wikimedia Commonsissa- Pallasmaa, Juhani (toim.): Hvitträsk: Koti taideteoksena. Julkaistu yhteistyössä Suomen rakennustaiteen museon kanssa. Helsinki: Otava, 1987 (7. painos 2006). ISBN 951-1-09180-8.
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Koordinaatit:
