Hvitträsk

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hvitträsk
Hvitträskin sisäpiha.jpg
Osoite Hvitträskintie 166, 02440 Luoma[1]
Sijainti Kirkkonummi
Rakennustyyppi museo
Valmistumisvuosi 1903
Suunnittelija Eliel Saarinen
Herman Gesellius
Armas Lindgren
Kotisivu: www.nba.fi/fi/museot/hvittrask
Haus LennartHell.svg
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Hvitträsk (lausutaan [vi:ttresk] – nimen alkuosa hvit on vanhahtava muoto sanasta vit (suom. valkoinen)) on arkkitehtikolmikon Eliel Saarinen, Herman Gesellius ja Armas Lindgren itselleen Kirkkonummelle suunnittelema erämaa-ateljee ja asuinrakennus, joka toimii nykyisin museona. Se valmistui vuonna 1903.[1]

Rakennus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talo on rakennettu harmaasta luonnonkivestä ja tummasta hirrestä kansallisromanttiseen tyyliin, mutta esimerkiksi kylpyhuoneen suunnittelussa näkyvät myös muun muassa Saarisen Yhdysvalloista saamat vaikutteet. Arkkitehtitoimiston neuvotteluhuoneessa on tuolit, jotka tarinan mukaan on tarkoituksellisesti tehty epämukaviksi, jotta kokoukset eivät olisi venyneet liian pitkiksi.

Hvitträskin piha on puistomainen ja muistuttaa englantilaista linnanpihaa. Alhaalla Vitträsk-järven rannalla on sauna ja uimaranta.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1800- ja 1900-lukujen taitteessa, kansallisromantiikan aikakaudella, lukuisat suomalaiset taiteilijat rakennuttivat itselleen komeita asuin- ja ateljeerakennuksia maaseudulle. Tunnetuimpiin näistä "erämaa-ateljeista" kuuluvat Emil Wikströmin Visavuori, Akseli Gallen-Kallelan Tarvaspää sekä Geselliuksen, Lindgrenin ja Saarisen Hvitträsk.

Gesellius, Lindgren ja Saarinen, joilla oli yhteinen ja menestyvä arkkitehtitoimisto, ostivat vuonna 1901 palstan Vitträsk-järven rannalta Kirkkonummelta.[2] Vuosina 19011903 alueelle nousi kaksiosainen päärakennus sekä erillinen piharakennus eli Lilla Villan (Pikku huvila).[1][3] Eliel Saarinen vaimoineen muutti päärakennuksen eteläsiipeen, Armas Lindgren perheineen päärakennuksen pohjoissiipeen ja poikamies Herman Gesellius sisarensa Lojan kanssa Pikku huvilaan.[2] Eliel ja Mathilda Saarinen erosivat 1904, ja Mathilda meni naimisiin Herman Geselliuksen kanssa. Eliel Saarinen puolestaan otti uudeksi vaimokseen Loja Geselliuksen.[2]

Vain kaksi vuotta Hvitträskin valmistumisen jälkeen arkkitehtitoimisto Gesellius, Lindgren & Saarinen hajosi, ja Armas Lindgren perheineen muutti pois Hvitträskistä vuonna 1905. Geselliukset siirtyivät heidän tilalleen päärakennuksen pohjoissiipeen. Päärakennus toimi sekä Saarisen että Geselliuksen perheiden asuntona vuoteen 1916.[2] Herman Geselliuksen kuoltua 1916 koko Hvitträsk jäi Eliel Saariselle ja hänen perheelleen. Saariset muuttivat vuonna 1923 Yhdysvaltoihin. Tämän jälkeen Hvitträsk palveli heidän kesäasuntonaan vuoteen 1949 saakka.[2] Eliel Saarisen hautamuistomerkki on Hvitträskissä. Pohjoissiipi tuhoutui tulipalossa vuonna 1922 ja rakennettiin uudistettuna vuosina 19291936 Eliel Saarisen pojan, arkkitehti Eero Saarisen suunnitelmien mukaan.[2]

Hvitträskin ateljeessa syntyivät suunnitelmat muun muassa Suomen kansallismuseon rakennuksesta ja Helsingin rautatieasemasta.[3]

Hvitträskin omistivat vuosina 19491968 Anelma ja Rainer Vuorio, jotka käyttivät sitä edustusasuntonaan. He tekivät rakennuksessa joitakin muutostöitä, joista osa on sittemmin palautettu ennalleen. Vuonna 1968 rakennus päätyi Vuorioiden konkurssin jälkeen Kansallis-Osake-Pankille.[2] Pankki myi Hvitträskin irtaimiston huutokaupalla. Jopa pihalla sijainnut karhuveistos irrotettiin ja kaupattiin pois. Rakennukset osti Gerda ja Salomon Wuorion säätiö.[2]

Hvitträsk avattiin vuonna 1971 yleisölle Wuorion säätiön kunnostamana[2] ja on nykyisin avoinna yleisölle. Vuodesta 1981 Hvitträsk on kuulunut Suomen valtiolle, ja nykyään se toimii Suomen Kansallismuseon alaisuudessa (Museovirasto).[2][3] Tiloissa tehtiin peruskorjauksia vuosina 1992-2000.[1] Suuri osa alkuperäisestä irtaimistosta on palautettu museoon. Suomalaisen taideteollisuuden helmiin kuuluvina pidetään muun muassa Eliel Saarisen suunnittelemia huonekaluja ja Akseli Gallen-Kallelan kuuluisaa Liekki-ryijyä.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Hvitträsk, Kirkkonummi Museovirasto, nba.fi. Viitattu 1.7.2012.
  2. a b c d e f g h i j Hvitträskin vaiheet Museovirasto, nba.fi. Viitattu 1.7.2012.
  3. a b c d Hällström, Jaana ja Iltanen, Jussi (toim.): Museot - Suomen 100. Hvitträsk, sivu 44. Gummerus Kirjapaino, Jyväskylä: Karttakeskus, 2008. ISBN 978-951-593-193-1.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Commons-logo.svg Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hvitträsk Wikimedia Commonsissa
  • Pallasmaa, Juhani (toim.): Hvitträsk: Koti taideteoksena. Julkaistu yhteistyössä Suomen rakennustaiteen museon kanssa. Helsinki: Otava, 1987 (7. painos 2006). ISBN 951-1-09180-8.

Koordinaatit: 60°10′53″N, 024°31′12″E