Hutier-taktiikka
Hutier-taktiikka oli ensimmäisen maailmansodan lopulla Saksan käyttöönottama taktiikka, jossa lyhyen, kohdistetun tulivalmistelun jälkeen kevyet jalkaväen rynnäkköryhmät hyökkäsivät tulituksen suojassa vihollisen rintaman heikoiksi tiedettyihin kohtiin. Tämän jälkeen seuraava hyökkäysaalto kuljetti raskaampaa aseistusta, jolla voitiin hyökätä vaikeampiin kohteisiin. Lopulta tavallinen jalkaväki kukisti viimeiset vastarintapesäkkeet. Hutier-taistelutaktiikkaa kehittivät kenraali Oskar von Hutier ja eversti George Bruchmüller.
Sisällysluettelo |
Hutier-taktiikka [muokkaa]
Ensimmäisessä maailmansodassa hyökkäys yleensä alkoi jättiläismäisellä, pitkään kestävällä tykistön tulivalmistelulla, jonka jälkeen kohti vihollisen linjaa hyökättiin monena jalkaväen aaltona. Tämä taktiikka ei yleensä johtanut hyviin tuloksiin. Tyypillinen ympärysvaltojen puolustusrintama länsirintamalla käsitti ulkovyöhykkeen, jossa oli vain tarkka-ampujia, partioita ja konekivääripesäkkeitä. Taempana oli varsinainen rintama jossa käytiin ankarin taistelu, ja sen takana tukivyöhyke.
Hutier-taktiikassa pienet kevyesti aseistetut jalkaväen rynnäkköosastot ( Sturmgruppen, ”rynnäkköryhmät”) iskivät lyhyen, mutta tehokkaan tulivalmistelun jälkeen vastustajan heikkoihin kohtiin paikantaen ja ohittaen vahvat linnakkeet. Tulivalmistelua kutsuttiin nimellä Feuerwalze, ”tulivyöry”.
Taktiikka toimi alussa hyvin (esimerkiksi operaatio Michael maaliskuussa 1918), mutta jo operaation aikana huomattiin taktiikan ongelmat. Saksalaiset etenivät viikossa 50 kilometriä, mutta joukot väsyivät, rynnäkköryhmät kärsivät raskaita tappioita ja tykistö ei pysynyt hyökkäyksen perässä. Sen sijaan britit ja ranskalaiset toivat tykistöä ja reservejä hyökkäyksen torjumiseksi länsirintaman muilta sektoreilta. Saksalaiset joutuivat torjumaan vastahyökkäykset ainoastaan jalkaväen aseilla. Tämän seurauksena hyökkäys pysähtyi.[1]
Saksalaisten myöhemmätkin hyökkäykset kohtasivat saman lopputuloksen. Hutier-taktiikalla ei saavutettu strategisia tavoitteita.[1]
Lähteet [muokkaa]
- Robin Prior & Trevor Wilson: The First World War. Cassell & Co, 2001. ISBN 030435984X.
