Huovutus

Wikipedia
Ohjattu sivulta Huovuttaminen
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pesukonehuovutuksella tehty alun perin neulottu laukku, jossa on neulahuovutettu kuviointi.
Huovutusneuloja käytetään neulahuovutuksessa.
Erivärisiä huopia.

Huovutus on menetelmä, jossa villakuidusta valmistetaan huopaa. Huopuminen tapahtuu yleisimmin lämpimän veden, emäksisen aineen ja mekaanisen muokkauksen avulla. Villa on ainut tekstiilikuitu, joka huopuu. Huovan ominaisuudet ovatkin vahvasti sidoksissa villan ominaisuuksiin.

Huovutuksen periaatteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Villakuidun erikoisominaisuus vanuminen, eli huopumiskyky, on mahdollista villakuidun rakenteen ansioista. Villakuitu on pinnaltaan suomuista, ja huovutus perustuu villakuitujen suomujen takertumiseen toisiinsa mekaanisen muokkauksen aikana. Kun villakuituja hierotaan toisiaan vasten lämpimässä vedessä, suomut ovat auki ja kuidut takertuvat toisiinsa. Kylmällä vedellä huuhdottaessa kuidun suomut sulkeutuvat ja kiinnittyvät toisten kuitujen suomuihin, jolloin muodostuu huopaa. Villakuidun vanuvuus liittyy olennaisesti villakuituvalmisteen kutistumiseen.[1] Huovutusmenetelmät voi karkeasti jakaa kolmeen eri tekniikkaan. Lisäksi on joukko muita tekniikoita kuten vapaalankavanutus, nunohuovutus ja shiborihuovutus[2]. Eri tekniikoita voidaan käyttää saman tuotteen eri valmistusvaiheissa.lähde?

Karstatusta villasta huovuttaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ehkä perinteisin tapa on huovuttaa suoraan karstatusta villasta joko käsin hieromalla tai esimerkiksi kuplamuovin sisällä rullaamalla. Tällöin käytetään noin 40-asteista vettä ja mäntysuopaa. Jos vesi on liian lämmintä, villa huopuu liian aikaisin.

Hierontatekniikassa saippualla liukastettua villaa huovutetaan kerros kerrokselta, kunnes saadaan halutun paksuinen levy ja muoto. Uusi kerros pitää kuitenkin lisätä ajoissa, jotta se tarttuisi edelliseen. Kun haluttu paksuus ja muoto on saavutettu, villa huovutetaan loppuun asti, eli kunnes villasta ei saa enää nyppäistyä isompia paloja pois. Rullaustekniikassa villa asetellaan rullausvälineelle kerroksittain kuitusuunnat ristikkäin. Villaa rullataan kostutettuna useita kertoja välillä työtä ja rullaussuuntaa käännellen, kunnes työ on riittävän tiivis.

Huovutettaessa voidaan huovuttaa levyä, josta tehdään myöhemmin esineitä tai vaatteita, tai huovuttaa työ suoraan haluttuun muotoon. Jälkimmäisellä tekniikalla huovutettu työ saa heti lopullisen kokonsa.

On tärkeää huuhtoa kaikki saippua pois valmiista työstä. Huuhteluveteen voi lisätä tipan käsitiskiainetta neutraloimaan työtä, jolloin samalla poistuu ylimääräinen villan rasva ja tuoksu. Huuhtelu tehdään vuoroin kuumalla ja kylmällä vedellä.lähde?

Neuleen tai virkkaustyön huovuttaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun neuloo tai virkkaa vaatekappaleen ja sen jälkeen huovuttaa sen pesukoneessa, saa helposti muotoonsa huopuvia asusteita, kuten lapasia ja hattuja. Yleensä neuloen huovuttamisessa käytetään kiertämätöntä hahtuvaa eli alkulankaa. Langanvalmistajat ovat myös tuoneet markkinoille erityisesti huovuttamiseen soveltuvia lankoja, jotka ovat huomattavasti helpompia työstää kuin ohut ja helposti katkeileva hahtuva. Erityislankaa ei yleensä tarvita, sillä huovuttamiseen sopivat kaikki käsittelemättömät villalangat. Karstalangasta ja hahtuvasta tulee tasainen huopapinta, ja kampalanka muuttuu pesukäsittelyssä mielenkiintoisen epätasaiseksi.

Edellä mainitulla tavalla huovutettaessa täytyy ottaa huomioon se, että pesuvaiheessa tehty työ kutistuu huomattavasti. Kutistumisen määrä vaihtelee käytetyn langan mukaan, mutta esimerkiksi Novitan Huopanen kutistuu noin 40 prosenttia. Suomenlampaan villasta valmistettu hahtuva kutistuu 25–30 prosenttia. Kutistumiseen vaikuttaa neuloksen löyhyys: mitä löyhempää, sitä enemmän lanka pääsee pestessä menemään kasaan ja sitä runsaampaa on kutistuminen. Jos langan vyötteessä ei ole mainittu kutistumisen määrää, sen saa selville vain kokeilemalla.

Neulottaessa käytetään isoja puikkoja, jotta saatu neulos olisi löyhää. Neulos tiivistyy neuleen kutistuessa. Valmiiksi neulottu työ tai työn palaset pestään pesukoneessa. Samaan koneelliseen täytyy lisätä esimerkiksi samanvärinen pyyhe, joka hankaa huovutettavia palasia pesun aikana. Jos lanka ja sen huopuminen ovat vieraita, kannattaa kokeilla ensin 40 asteen pesussa. Työ voidaan pyöräyttää koneessa uudelleen, jos lopputulos ei miellytä. Huopuneet asusteet ja villapalaset on venytettävä aika kovakouraisestikin ja kuivattava muotoonsa. Jos ei omista tukkia tähän tarkoitukseen, rypistetty sanomalehtikin palvelee muokkauksessa. Myöhempää ompelua odottavat villapalat taas on hyvä asettaa kuivumaan tasoon.lähde?

Huovuttamistekniikkaa on hyödynnetty jo agraariyhteiskunnan aikoihin, esimerkiksi kotitekoisen sarkakankaan valmistuksessa. Sarkakankaan valmistukseen sisältyi useita työvaiheita ja se alkoi talon lampaiden keritsemisestä. Villalevyt kuivattiin uuninpankolla ja kuivuttuaan ne aukaistiin ja puhdistettiin karstaamalla. Karstahahtuvasta tehtiin käsin karstalankaa, joka kehrättiin ohueksi villalangaksi rukilla. Villalankaa käytettiin kuteena kangaspuissa kutoessa. Loimena oli puuvilla tai pellava ja kankaan sidoksena esimerkiksi palttina. Kudottu kangas jatkokäsiteltiin huovuttamalla veden ja kotitekoisen saippuan sekä ns. huopapuiden avulla (huopapuut muistuttavat toiminnaltaan mankelia). Huovuttamista jatkettiin kunnes haluttu kankaan paksuus (vahvuus) saavutettiin.

Valmis huovutettu sarkakangas oli hyvin kulutusta ja erilaisia sääolosuhteita kestävää kangasta, josta maatalousyhteiskunnassa valmistettiin useasti miesten työvaatteita, kuten pussihousuja ja takkeja. Huovuttamiseen käytetty saippua valmistettiin myös kotona. Saippuan valmistukseen käytettiin yleensä sian suolia, vettä ja lipeää. Saippuaa valmistettiin silloin kun talossa teurastettiin sika. Suolet halkaistiin, pestiin hyvin esimerkiksi järvessä ja liotettiin kunnes ne olivat täysin puhtaita ja hajuttomia. Pestyt suolet keitettiin (sulatettiin) paksuksi puuroksi saunanpadassa veden ja lipeän kanssa ja tähän kului aikaa. Valmis saippuapuuro kaadettiin korkeareunaiselle pellille ja kuivattiin kovaksi saippuaksi saunan lauteilla. Levy oli kuitenkin hyvä paloitella ennen sen kovaksi kuivumista. Tämä on perinnetietoa 40 - 50 luvulta Puumalan seudulta ja kertojana on ollut erään talollisen tytär.

Neulahuovutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neulahuovutus on kolmas keino huovuttaa. Se on tekniikoista ehkä kaikkein työläin, joten sillä tehdään yleensä vain pieniä koristeita muulla tavalla huovutettuihin töihin tai esimerkiksi itsetehtyihin kortteihin. Huovutusneulassa on pieniä väkäsiä, jotka tarrautuvat villaan ja tiivistävät sitä, kun sen läpi pistellään. Näin villa saadaan huopumaan pikkuhiljaa joka pistolla.[3]

Jos halutaan huovuttaa suurempia pintoja, voidaan avuksi ottaa sarjaneula. Sarjaneuloja myydään käsityötarvikeliikkeissä ja tavarataloissa, mutta sellaisen voi tehdä myös itse esimerkiksi viinipullon korkista ja kahdesta tai kolmesta huovutusneulasta. Korkkiin painetaan neuloille sopivat reiät esimerkiksi pienellä ruuvimeisselillä. Neulat työnnetään koloihin ja ne kiinnitetään hyvin kovettuvalla liimalla.[4]

Neulahuovutus

Huovutusneulalla on kätevää viimeistellä esimerkiksi erilaisista langoista neulottuja huovutuksia. Kaikki langat huopuvat eri lailla, joten neulalla saa esimerkiksi huonosti huopuneen koristeen huovutettua muuta työtä vastaavaksi. Huovutusneulaa käytetään vain kuivaan villaan.

Muita huovutustekniikoita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vapaalankavanutus / -huovutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vapaalankavanutus on tekniikka, jossa vanuvaa villalankaa työstetään verkkomaiseksi tai pitsimäiseksi villakudokseksi tai jopa huopamaiseksi villakankaaksi. Hyvin vanuva lanka ei tarvitse apuaineita, vapaalankavanutuksen tekemiseen riittävät lanka, vesi ja suojakangas. Lankojen asettelutaopa, värit, lankanipun vahvuus, kerrosmäärä ja vanutuksen kesto vaikuttavat syntyvän työn ulkonäköön.[5]

Vapaalankavanutuksessa irtonainen lanka, lankanippu tai langanpätkät asetellaan suojakankaalle kuten valoverholle tai lakanalle. Suojakangas lankoineen kääritään rullalle ja sidotaan huolellisesti. Tiukalle käärityn suojakankaan voi myös pujottaa sukkahousun sisälle ja solmia sukkahousun pään kiinni. Pienimmät vapaalankatyöt vanutetaan kokonaan käsin, isommissa pesukoneen annetaan hoitaa vanuttaminen. Alkuvanutuksen jälkeen vanutusta voi jatkaa käsin tai pesukoneella ilman suojakangasta. [6]

Vapaalankavanutuksessa voi käyttää mitä tahansa villalankaa, mutta eniten huopuvat löyhäkierteiset villalangat. Superwash-käsiteltyjä eli konepesun kestäviä villalankoja voi käyttää vain pieniä määriä efekteinä huopuvan villalangan kanssa. Hahtuvalanka huopuu hyvin, mutta on yksittäisenä säikeenä altis katkeamaan. Esimerkiksi hahtuvalangasta pitsimäiseksi huovutettu kaulahuivi ei saa olla kovin harva, jottei se tartu kiinni ja vioitu. [7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Markula, R. 2003. Tekstiilitieto. WSOY.
  2. http://www.punomo.fi/teeitse/menu/K%25C3%25A4sity%25C3%25B6tekniikat%2520ja%2520-v%25C3%25A4lineet/Huovutus
  3. Vykkasityo: Neulahuovutus. Vääksyn yhteiskoulu, käsityöopetus (2002-2003). Sivu luettu 17.2.2007.
  4. Mäkelä, Terttu & Lampinen, Leena 2005. Neulahuovutus. WSOY.
  5. Polus, Minna 2003. Taito-lehti 6, 2003.
  6. Polus, Minna 2003. Taito-lehti 6, 2003.
  7. Tetri, Anna-Karoliina 2011. Huovutus, Kustannusosakeyhtiö Moreeni.