Hunterinantilooppi
| Hunterinantilooppi | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Täytettyjä hunterinantilooppeja | ||||||||||||||||||
| Uhanalaisuusluokitus: Äärimmäisen uhanalainen [1] |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
| Beatragus hunteri (P. L. Sclater, 1889) |
||||||||||||||||||
| Hunterinantiloopin levinneisyys | ||||||||||||||||||
| Synonyymit | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
| |
Hunterinantilooppi eli hirola (Beatragus hunteri) on itäisessä Afrikassa elävä äärimmäisen uhanalainen lehmäantilooppilaji. Se luettiin aiemmin topiantilooppien (Damaliscus) sukuun nimellä Damaliscus hunteri, mutta nyttemmin se on erotettu omaan Beatragus-sukuunsa.[2]
Sisällysluettelo |
Ulkonäkö ja koko [muokkaa]
Hunterinantilooppia on joskus kutsuttu 'nelisilmäantiloopiksi', koska sen silmien alanurkissa on voimakkaat tummat rauhaset. Hunterinantilooppi painaa 75–160 kg.[3] Sen turkki on väriltään hiekanruskea. Lyyranmuotoiset sarvet muistuttavat impalan sarvia.[4]
Levinneisyys [muokkaa]
Hunterinantilooppeja elää luonnonvaraisena Pohjois-Kenian ja Etelä-Somalian rajamailla.[2] Niitä on istutettu myös Etelä-Keniassa sijaitsevaan Tsavon kansallispuistoon vuonna 1963.[2][5] Ei tiedetä tarkkaan, mistä lajin yksilömäärän voimakas väheneminen johtuu; ainakin niiden metsästäminen on melko vähäistä lajin nahan heikkolaatuisuuden vuoksi.[5] Mahdollinen osasyy on kilpailu sen elinalueilla laiduntavan karjan kanssa[5].
Elintavat ja ravinto [muokkaa]
Hunterinantiloopit laiduntavat puoliaavikolla ja syövät siellä ruohoa. Yleisin ruokailuaika on varhain aamulla tai myöhään illalla. Naaraat ja poikaset liikkuvat 5–40 yksilön laumoina, joita johtaa yksi reviiriä puolustava uros.[4]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Beatragus hunteri IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
- ↑ a b c Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Beatragus hunteri Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 13.2.2012. (englanniksi)
- ↑ Animal Info (englanniksi)
- ↑ a b Ultimate Ungulate (englanniksi)
- ↑ a b c Elo, Ulla & Koivisto, Ilkka ym. (toim.): Maailman uhanalaiset eläimet - Osa 4: Nisäkkäät, matelijat, s. 208–209. Weilin+Göös, 1992. ISBN 951-35-4689-6.
Sivulta puuttuu