Hugo Bergroth
Karl Hugo Bergroth (18. toukokuuta 1866 Helsinki – 1. huhtikuuta 1937 Helsinki) oli suomalainen kielitieteilijä ja yliopistonlehtori.[1] Hän vaikutti merkittävästi suomenruotsin kielenhuoltoon.[2]
Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Bergrothin vanhemmat olivat kouluylihallituksen ylitarkastaja Julius Efraim Bergroth (1819–1876)[3] ja Charlotta Kristina Barcker. Lääkäri, hyönteistutkija Ernst Evald Bergroth oli hänen veljensä. Hugo Bergroth pääsi ylioppilaaksi Helsingin ruotsalaisesta normaalilyseosta 1884 ja valmistui filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta 1888.[1]
Hugo Bergroth toimi aluksi Helsingin yliopiston kirjaston amanuenssina ja Helsingin kaupunginkirjaston hoitajana. Hän oli Helsingin yliopiston ruotsin kielen lehtorina 1893–1934 ja ylioppilastutkintolautakunnan jäsenenä vuodesta 1894. Hän sai professorin arvonimen 1919 ja hänestä tuli Lundin yliopiston kunniatohtori 1918.[4][5]
Bergroth oli naimisissa vuodesta 1893 Maria Elisabet (Elsa) Fabritiuksen kanssa.[1] Hänen muistoaan vaalii Hugo Bergroth -seura, joka edistää suomenruotsin kielenhuoltoa ja myöntää vuosittain Svenska kulturfondenin kielenhuoltopalkinnon.[6]
Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Finlandssvenska, 1917
- Svensk uttalslära, 1924
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c BERGROTH Karl Hugo. Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu.
- ↑ Reuter, Mikael: Bergroth, Hugo (1866–1937). Biografiskt lexikon för Finland.
- ↑ Kotivuori, Yrjö: Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Julius Efraim Bergroth. 2005. Luettu 18.5.2016.
- ↑ Otavan Iso tietosanakirja, osa 1, p. 1187. Otava 1967.
- ↑ Prof. Hugo Bergroth, Aamulehti, 02.04.1937, nro 87, s. 2, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Hugo Bergroth-sällskapet.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Bergroth, Hugo hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
| ||||||||||||||
