Hubert Beuve-Méry

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Hubert Beuve-Méry (5. tammikuuta 1902 Pariisi6. elokuuta 1989 Fontainebleau) oli ranskalaisen toimittaja ja sanomalehti Le Monden ja sen sisarlehden Le Monde diplomatiquen perustaja.

Ensimmäisen maailmansodan aiheuttamista vaikeuksista lapsuus- ja nuoruusiässä sekä erittäin vaatimattomista lähtökohdista hän sai kuitenkin ulkopuolista tukea ja pääsi opiskelemaan yliopistoon. Valmistumisen jälkeen hän matkusti Prahaaan, jossa hän opetti lakia kaupungin Ranskan instituutissa (Institut français de Prague). Siellä ollessaan hän perehtyi nousevaan sotilaalliseen vaaraan Euroopassa ja samalla hän toimi useiden pariisilaisten sanomalehtien kirjeenvaihtajana.

Vuosina 19401941 hän toimi opetuksen johtajana École des cadres d'Uriage -oppilaitoksessa. Vichyn hallitus perusti tämän oppilaitoksen Ranskan antautumisen jälkeen ja sen tarkoituksena oli valmistaa ranskalaisia loppututkinnon suorittaneita nuoria tehtäviin valtakunnan hallinnon parissa.[1] Pääministeri Pierre Laval sulki koulun vuonna 1942 ja melkoinen osa sen henkilökunnasta siirtyi Ranskan valtarintaliikkeeseen.

Beuve-Méry kirjoitti Esprit-lehdessä vuonna 1941 artikkelin aiheesta "Kansalliset vallankumoukset, inhimillinen vallankumous". Kirjoituksessaan hän julisti: "Vallankumous vaatii johtajan, päälliköitä, joukkoja, uskon tai myytin. Kansallisella vallankumouksella on johtajansa ja hänen ansiostaan sillä on myös toimintapolitiikkansa suuret linjat. Mutta sille etsitään vielä päälliköitä". Kansallisella vallankumouksella Beuve-Méry tarkoitti Wichyn hallituksen toimintaohjelmaa ja sen ajankohdan analyysia.

Maihinnousun jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1944 kenraali Charles de Gaulle esitti kutsun Beuve-Mérylle yhteistoimintaan ja Ranskan hallituksen avustukselle hänen piti perustaa arvostettu sanomalehti lakkautetun Le Temps-lehden tilalle. Näin syntyi sanomalehti Le Monde, jonka johdossa Beuve-Méry toimi aina eläköitymiseensä saakka. Usein hän kirjoitti lehteen nimimerkillä Sirius lehden näkemyksiä ja kannanottoja.

Beuve-Mérylle myönnettiin vuonna 1972 Vapauden kultainen kynä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Katso asiasta tarkemmin L'école de cadre d'Uriage, Musée de la Résistance et de la déportation de l'Isère. (luettu 23.01.2007)