ZH-1
| ZH-1 | |
|---|---|
.svg){kind=small} |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Rotterdamsche Droogdok Maatschappij, Rotterdam, Alankomaat |
| Kölinlasku | 1. lokakuuta 1938 |
| Laskettu vesille | 12. lokakuuta 1939 |
| Palveluskäyttöön | 11. lokakuuta 1942 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
1 604 t (standardi) 2 228 t (kuormattu) |
| Pituus |
106,7 m (kokonaispituus) 105,2 m (vesiraja) |
| Leveys | 10, 6 m |
| Syväys |
2,82 m (standardi) 3,52 m (kuormattu) |
| Koneteho | 45 000 hv |
| Nopeus | 36 solmua |
| Miehistöä | 180 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
Alkuperäinen:5 x 12 cm/L45 -tykkiä 4 x Bofors 40 mm ilmatorjuntatykkiä 4 x 12,7 mm ilmatorjuntakonekivääriä 8 x 21" torpedoputkea 24 x miinaa 1 x lentokone |
ZH-1 oli Saksan laivaston hävittäjä toisessa maailmansodassa.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aluksen köli laskettiin 26. marraskuuta 1938 Alankomaiden kuninkaallisen laivaston Gerard Callenburgh -luokan nimikkoaluksena ja alus laskettiin vesille 9. toukokuuta 1940. Tuhoamistehtävään määrätty osasto upotti aluksen 14. toukokuuta Rotterdamissa Nieuwe Waterwegiin.
Saksalaiset miehittäjät nostivat aluksen 14. heinäkuuta 1940 ja se hinattiin 11. lokakuuta korjattavaksi Hampuriin Blohm & Vossin telakalle , mistä se siirrettiin Rotterdamiin viimeisteltäväksi ja varustettavaksi. Alus otettiin palvelukseen 11. lokakuuta 1942 nimettynä ZH-1:ksi (saks. Zerstörer Holland 1) ensimmäisenä päällikkönään korvettenkäpitan Claus Barckow. Aluksen 40 millimetrin Boforsit oli samalla vaihdettu samaan määrään 3,7 cm ja konekiväärit 2 cm ilmatorjuntatykkeihin.[1]
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alus liitettiin Itämerelle sijoitettuun 5. hävittäjälaivueeseen koealuksena. Se vieraili 18. tammikuuta 1943 Hampurissa. Ollessaan koulutuksessa Itämerellä alus kolaroi tanskalaisen rahtialuksen Douron kanssa 11. huhtikuuta kärsien vain vähäisiä vaurioita, jotka korjattiin nopeasti Blohm + Vossin telakalla kesäkuussa. Telakalle tehdyssä ilmahyökkäyksessä aiheuttivat kuitenkin lisävaurioita ja alus joutui odottamaan ankkurissa telakalle pääsyä. Se palasi palvelukseen korjausten valmistuttua vasta lokakuussa.[1]
Alus lähti 31. lokakuuta 1943 Girondeen Ranskaan yhdessä Z27:n kanssa. Ne saapuivat 2. marraskuuta Rotterdamiin, mistä eteenpäin laivaston S-veneet suojasivat niitä. Seuraavana päivänä osasto joutui Kanaalissa brittien rannikkotykistön tuleen ennen saapumistaan Dunkerqueen. Osasto joutui 4. marraskuuta Kuninkaallisen laivaston moottoritorpedoveneiden maaliksi lähdettyään Dunkerquesta Le Havreen, jonne ne saapuivat vielä samana päivänä. Seuraavana päivänä alukset siirtyivät edelleen Girondeen, jossa ne liittyivät 8. hävittäjälaivueeseen (saks. 8. Zerstörerflottille).[1]
ZH-1 osallistui 24. joulukuuta torpedoveneiden T-22 ja T-24 sekä hävittäjien Z23, Z24, Z27, Z32 ja Z37 kanssa Ranskaan saapuvan saarronmurtaja tankkeri Osornon suojaamiseen. Seuraavana päivänä saattue joutui ilmahyökkäyksen maaliksi. Saattue saapui 26. joulukuuta Girondeen, jolloin ''Osorno törmäsi Sperrbrecher 21:n hylkyyn. Osorno jouduttiin ajamaan rantaan lastin pelastamiseksi. ZH-1:llä todettiin kosteuden tiivistymistä polttoainejärjestelmään ja T-25 hinasi liikuntakyvyttömän aluksen takaisin satamaan.[1]
Seuraavana päivänä 8. Hävittäjälaivueen ja 4. torpedovenelaivueen lähtiessä vastaanottamaan saapuvaa saarronmurtaja Alsteruferia ZH-1 jäi satamaan korjattavaksi, mikä esti sen osallistumisen taisteluun Kuninkaallisen laivaston risteilijöitä HMS Glasgowia ja HMS Enterpriseä vastaan.
Alus oli 9.-11. maaliskuuta 1944 Biskajanlahdella vastaanottamassa Keisarillisen Japanin laivaston sukellusvenettä I-129 yhdessä Z23:n, T-27:n ja T-29:n kanssa. Sukellusvene saatettiin Lorientiin jatkuvista ilmahyökkäyksistä huolimatta. Alus suojasi rannikkosaattuetta 16.-17. maaliskuuta samojen alusten kanssa. Se suojasi 19.-20. maaliskuuta rannikkosaattuetta Greifin, Möwen, T-27:n ja T-29:n kanssa.
Alus selvisi 6. kesäkuuta Kanadan Kuninkaallisten ilmavoimien 404. laivueen ja Britannian Kuninkaallisten ilmavoimien 144. laivueen Bristol Beaufightereiden hyökkäyksistä. Seuraavana päivänä alus saapui Brestiin. ZH-1, Z32, Z24 ja T-24 saivat käskyn hyökätä Normandian maihinnousun sillanpäähän. Alusten suojana oli satamasta lähdettäessä 40. Miinanraivaajalaivue.
Seuraavan päivän aamuna kello 0123 osasto joutui Île-de-Batzin edustalla Kuninkaallisen laivaston hävittäjien HMS Eskimon, HMS Tartarin, HMS Javelinin ja HMS Ashantin, Kanadan laivaston hävittäjien HMCS Haidan ja HMCS Huronin sekä Puolan laivaston hävittäjän ORP Błyskawican yllättämiksi. ZH-1 menetti liikuntakykynsä, minkä jälkeen HMS Ashanti laukaisi alukseen torpedon. Aluksen päällikkö Barkow määräsi tuhopanokset viritettäviksi ja miehistön jättämään aluksen. Aluksen upotessa 36 miehistönjäsentä sai surmansa mukaan lukien aluksen päällikkö. Miehistöstä 27 pääsi Ranskan rannikolle ja Kuninkaallisen laivaston 14. Saattajaryhmän alukset poimivat merestä 140 henkeä.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
- Koop, Gerhard & Schmolke, Klaus-Peter: German Destroyers of World War II. Annapolis, Marylanad, USA: Naval Institute Press, 2003. ISBN 1-85367-540-7. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Netherlandsnavy.nl - ZH1(englanniksi)
| Alankomaiden laivasto |
Gerard Callenburgh - Isaac Sweers - Tjerk Hiddes - Philips van Almonde |
|---|---|
| Saksan laivasto |
ZH-1 - ZH-1 |
| Edeltäjä: Admiralen-luokka – Seuraaja: Holland-luokka |