Horkkakatkero
| Horkkakatkero | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | Erittäin uhanalainen |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Koppisiemeniset Angiospermae |
| Kladi: | Aitokaksisirkkaiset |
| Kladi: | Asteridit |
| Lahko: | Gentianales |
| Heimo: | Katkerokasvit Gentianaceae |
| Tribus: | Gentianeae[1] |
| Suku: | Ripsikatkerot Gentianella |
| Laji: | amarella |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Horkkakatkero (Gentianella amarella) on matalakasvuinen, Euraasiassa tavattava ripsikatkeroihin kuuluva niittykasvi. Suomessa se on nykyään hyvin harvinainen ja on erityisesti suojeltu laji.[2] Se on rauhoitettu Ahvenanmaan maakunnassa ja myös Ruotsissa.
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaksivuotinen horkkakatkero kasvaa 5–30 senttimetriä korkeaksi. Varsi on pystyhaarainen. Varren tyvellä on kuihtunut tai tuore lehtiruusuke. Aluslehdet ovat vastapuikeita ja kielimäisiä, ylemmät lehdet ovat tylppiä ja suippoja. Kukan verhiö on viisiliuskainen. Liuskat ovat samankokoisia, kapeita ja teriöntorvea lyhyempiä. Kukan teriö on sinipunainen ja nielu ripsikiehkurainen. Horkkakatkero kukkii kesä-syyskuussa.[3][4]
Suomessa tavataan horkkakatkeron kahta kausimuunnosta, syyshorkkakatkeroa (var. amarella) ja kesähorkkakatkeroa (var. lingulata). Syyshorkkakatkerolla varren nivelvälejä on 5–8 ja välit ovat lyhyehköjä, vain vähän lehtiä pidempiä. Ylimmät ja keskimmäiset varsilehdet ovat kapeanpuikeita ja suippoja. Kesähorkkakatkerolla nivelvälejä on 3–5 ja välit ovat huomattavasti lehtiä pitempiä. Ylimmät ja keskimmäiset varsilehdet ovat tylppiä ja kielimäisiä. Syyshorkkakatkeron kukinta-aika on elo-syyskuussa, kesähorkkakatkeron kesä-heinäkuussa.[3] Toisinaan muunnoksia on pidetty alalajeina.[4]
Etelä- ja Keski-Suomessa esiintyvistä Gentianella-lajeista horkkakatkero, ketokatkero (G. campestris) ja rantakatkero (G. uliginosa) muistuttavat suuresti toisiaan.[4]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Horkkakatkeroa tavataan Britteinsaarilta ja Ranskasta läpi Keski-Euroopan Fennoskandiaan ja Venäjälle, jossa levinneisyysalue jatkuu Länsi-Siperiaan asti. Lajin muita alalajeja tavataan myös Itä-Siperiassa ja Pohjois-Amerikassa.[5] Suomessa horkkakatkero ei ole koskaan ollut yleinen. Vahvimmat esiintymisalueet ovat olleet toisaalta Ahvenanmaalla, Varsinais-Suomessa ja läntisellä Uudellamaalla, toisaalta Itä- ja Pohjois-Suomessa Kuusamon korkeudelle saakka. Nykyisin sitä kasvaa Suomessa enää noin kolmessakymmenessä paikassa.[4][6] Lajia tavataan muun muassa Kuusamossa ja Varsinais-Suomen rannikolla ja saaristossa.[7]
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Horkkakatkero kasvaa kalkkipitoisilla kedoilla ja laitumilla. Se menestyi laitumilla, sillä karja vältti sen syömistä ja piti muun kasvillisuuden matalana. Toisaalta eläinten poikkipuremat versot haaroivat runsaasti ja tuottivat enemmän kukkia ja siemeniä. Perinteisen laidunnuksen ja maanviljelyksen on johtanutkin lajin nopeaan harvinaistumiseen.[4][8]
Uhanalaisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomessa horkkakatkero on nykyään hyvin harvinainen ja se on erityisesti suojeltu laji.[2] Se on päätetty rauhoittaa Ahvenanmaalla.[9] Suomen viimeisimmässä uhanalaisuusarvioinnissa horkkakatkero on katsottu erittäin uhanalaiseksi.[10] Laji on rauhoitettu myös Ruotsissa.[5] Sen suojeluun liittyviä IUCN:n määritelmän mukaan kategorioihin Ia, II ja III kuuluvia alueita on myös Puolassa, Venäjällä ja Yhdysvalloissa.[11]
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Horkkakatkero on ainakin Ruotsissa käytetty humalan (Humulus lupulus) sijaan juomissa.[5] Sen juuresta tehdyllä uutteella on antiseptisiä ja tulehdusta lievittäviä ominaisuuksia, ja sillä on hoidettu kuumetta, kuukautiskipuja, vatsavaivoja ja yleistä heikkoutta.[12]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ryttäri, Terhi: Horkkakatkero. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 159–160.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Stevens, P. F.: Gentianaceae Angiosperm Phylogeny Website. Viitattu 31.3.2021.
- ↑ a b Horkkakatkero Ympäristö
- ↑ a b Retkeilykasvio 1998, s. 337.
- ↑ a b c d e Ryttäri 1997, s. 159–160.
- ↑ a b c Anderberg, Arne: Den virtuella floran: Ängsgentiana (Myös kartta) Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 16.12.2009. (ruotsiksi)
- ↑ Syyshorkkakatkeron esiintymispaikka Nauvon Berghamnissa määritelty suojelua varten Valtion ympäristöhallinto.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2009: Kasviatlas 2008. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Kasviatlas 2008: Horkkakatkeron levinneisyys Suomessa Viitattu 16.12.2009.
- ↑ Kainuun ympäristökeskus: Horkkakatkero
- ↑ Ahvenanmaan maakuntahallitus: Rauhoitetut lajit (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 11.2.2012 (ruotsiksi)
- ↑ Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010, s. 196. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, 2010. ISBN 978-952-11-3806-5. Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010 sivut 181–685 (pdf).
- ↑ Gentianella amarella (autumn dwarf gentian). Global Species. Arkistoitu 25.3.2012.
- ↑ Northern Gentian Montana Wild Flowers
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- LuontoPortti: Horkkakatkero (Gentianella amarella)
- Pohjolan kasvien pauloissa: Gentianella amarella - horkkakatkero
- Kasviatlas 2010: Horkkakatkeron levinneisyys Suomessa
- United States Department of Agriculture (USDA): Gentianella amarella (englanniksi)
| ||||||||||