Hopeajodaatti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hopeajodaatti

Silver iodate.png

Tunnisteet
CAS-numero 7783-97-3
Ominaisuudet
Molekyylikaava AgIO3
Moolimassa 282,77 g/mol
Ulkomuoto Valkoisia kiteitä
Sulamispiste >200 °C [1]
Tiheys 5,53 g/cm3[1]
Liukoisuus veteen 50,5 mg/l (25°C)[1]

Hopeajodaatti (AgIO3) on hopeakationien ja jodaattianionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Hopeajodaattia käytetään analyyttisenä reagenssina ja lääketieteessä.

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huoneenlämpötilassa hopeajodaatti on valkoista kiinteää ainetta, joka sulaa yli 200 °C lämpötilassa. Se liukenee hyvin niukasti veteen, mutta on runsasliukoisempi ammoniakkiiin.[1]

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hopeajodaattia voidaan valmistaa saostamisreaktiolla. Hopeanitraatti- ja kaliumjodaattiliuokset reagoivat, jolloin muodostuu niukkaliukoista hopeajodaattia ja sivutuotteena liuokseen jäävää kaliumnitraattia.[2][3]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hopeajodaattia voidaan käyttää reagenssina määritettäessä esimerkiksi veren kloridi-ionipitoisuutta. Veren natriumkloridi reagoi hopeajodaatin kanssa muodostaen hyvin niukkaliukoista hopeakloridia. Tämän jälkeen seos suodatetaan ja natriumjodaattipitoinen suodos titrataan tiosulfaatti-ioneilla ja kloridi-ionipitoisuus voidaan laskea tiosulfaatti-ionien kulutuksesta.[3][4]

Hopeajodaattia voidaan myös käyttää lääketieteessä ja orgaanisessa synteesissä hapettimena.[5][6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Dale L. Perry,Sidney L. Phillips: Handbook of inorganic compounds, s. 353. CRC Press, 1995. ISBN 9780849386718. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 01.03.2010). (englanniksi)
  2. Geoffrey Arthur Dering Haslewood & Earl Judson King: A New Iodometric Procedure for the Estimation of Chloride in small amounts of blood. Biochemical Journal, 1936, 30. vsk, s. 902. Artikkelin verkkoversio (PDF) Viitattu 1.3.2010. (englanniksi)
  3. a b Julius Sendroy, Jr.: Microdetermination of Chloride in biological fluids, with solid silver iodate. The Journal of Biological Chemistry, 1937, 120. vsk, s. 335. Artikkelin verkkoversio (PDF) Viitattu 1.3.2010. (englanniksi)
  4. E.J. King & Dorothy S. Bain: A Simplified Silver Iodate method for the Determination of Chloride. Biochemical Journal, 1951, 48. vsk, nro 1, s. 51-53. Artikkelin verkkoversio Viitattu 1.3.2010. (englanniksi)
  5. Christopher G. Morris: Academic Press dictionary of science and technology, s. 1992. Academic Press, 1992. ISBN 978-0-12-200400-1. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 01.03.2010). (englanniksi)
  6. Karl M. Kadish,Kevin M. Smith,Roger Guilard: The Porphyrin Handbook: Synthesis and organic chemistry, s. 126. Elsevier, 2000. ISBN 978-0-12-393201-3. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 01.03.2010). (englanniksi)
Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.