Hopeajodaatti
| Hopeajodaatti | |
|---|---|
|
|
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | 7783-97-3 |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | AgIO3 |
| Moolimassa | 282,77 g/mol |
| Ulkomuoto | Valkoisia kiteitä |
| Sulamispiste | >200 °C [1] |
| Tiheys | 5,53 g/cm3[1] |
| Liukoisuus veteen | 50,5 mg/l (25°C)[1] |
Hopeajodaatti (AgIO3) on hopeakationien ja jodaattianionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Hopeajodaattia käytetään analyyttisenä reagenssina ja lääketieteessä.
Sisällysluettelo |
Ominaisuudet [muokkaa]
Huoneen lämpötilassa hopeajodaatti on valkoista kiinteää ainetta, joka sulaa yli 200 °C lämpötilassa. Se liukenee hyvin niukasti veteen, mutta on runsasliukoisempi ammoniakkiiin.[1]
Valmistus [muokkaa]
Hopeajodaattia voidaan valmistaa saostamisreaktiolla. Hopeanitraatti- ja kaliumjodaattiliuokset reagoivat, jolloin muodostuu niukkaliukoista hopeajodaattia ja sivutuotteena liuokseen jäävää kaliumnitraattia.[2][3]
Käyttö [muokkaa]
Hopeajodaattia voidaan käyttää reagenssina määritettäessä esimerkiksi veren kloridi-ionipitoisuutta. Veren natriumkloridi reagoi hopeajodaatin kanssa muodostaen hyvin niukkaliukoista hopeakloridia. Tämän jälkeen seos suodatetaan ja natriumjodaattipitoinen suodos titrataan tiosulfaatti-ioneilla ja kloridi-ionipitoisuus voidaan laskea tiosulfaatti-ionien kulutuksesta.[3][4]
Hopeajodaattia voidaan myös käyttää lääketieteessä ja orgaanisessa synteesissä hapettimena.[5][6]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ a b c d Dale L. Perry,Sidney L. Phillips: Handbook of inorganic compounds, s. 353. CRC Press, 1995. ISBN 9780849386718. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 01.03.2010). (englanniksi)
- ↑ Geoffrey Arthur Dering Haslewood & Earl Judson King: A New Iodometric Procedure for the Estimation of Chloride in small amounts of blood. Biochemical Journal, 1936, 30. vsk, s. 902. Artikkelin verkkoversio (PDF) Viitattu 1.3.2010. (englanniksi)
- ↑ a b Julius Sendroy, Jr.: Microdetermination of Chloride in biological fluids, with solid silver iodate. The Journal of Biological Chemistry, 1937, 120. vsk, s. 335. Artikkelin verkkoversio (PDF) Viitattu 1.3.2010. (englanniksi)
- ↑ E.J. King & Dorothy S. Bain: A Simplified Silver Iodate method for the Determination of Chloride. Biochemical Journal, 1951, 48. vsk, nro 1, s. 51-53. Artikkelin verkkoversio Viitattu 1.3.2010. (englanniksi)
- ↑ Christopher G. Morris: Academic Press dictionary of science and technology, s. 1992. Academic Press, 1992. ISBN 978-0-12-200400-1. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 01.03.2010). (englanniksi)
- ↑ Karl M. Kadish,Kevin M. Smith,Roger Guilard: The Porphyrin Handbook: Synthesis and organic chemistry, s. 126. Elsevier, 2000. ISBN 978-0-12-393201-3. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 01.03.2010). (englanniksi)
