Hongi Hika

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hongi Hika
Englannissa vuonna 1820 tehty piirros Hongi Hikasta.
Englannissa vuonna 1820 tehty piirros Hongi Hikasta.
Syntynyt n. 1772
Kaikohe
Kuollut 3. maaliskuuta 1828
Whangaroa

Hongi Hika (n. 17723. maaliskuuta 1828) oli maorien Ngāpuhi-heimon päällikkö. Hänet tunnetaan Uuden-Seelannin maoriyhteisöjä hävittäneiden muskettisotien aloittajana.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hongi Hika syntyi Kaikohessa Uuden-Seelannin Pohjoissaarella. Hänen tiedetään kertoneen ranskalaisille tutkimusmatkaajille vuonna 1824, että hän syntyi Marion du Fresnen kuolinvuonna, 1772. Hän oli isänsä Te Hoteten kolmas poika. Isä sai hänet toisen vaimonsa Tuhikuran kanssa. Hongi Hikan nuoruuden tärkeimpiä tapahtumia oli Ngāpuhin tappio Ngati Whatualle Moremonuin taistelussa vuonna 1807 tai 1808. Ngāpuhi oli jo tuolloin varustautunut pienellä määrällä musketteja ja heitä johti Hongi Hikan setä Pokaia. Taistelussa perinteisin asein varustautuneet Ngati Whatuan joukot yllättivät Ngāpuhit ja Pokaia sekä kaksi Hongi Hikan veljistä saivat surmansa. Hongi pelastautui piiloutumalla suolle, josta hän pakeni yön turvin. Taistelun jälkeen Hongi Hikasta tuli Pokaian seuraaja Ngāpuhien sotapäällikkönä, ja Hongi koki velvollisuudekseen kostaa tapahtunut. Hän soti sittemmin Te Roroa-, Te Rarawa- ja Te Aupouri -heimoja vastaan pohjoisessa ja vakuuttui tuolloin muskettien käyttökelpoisuudesta, kun niitä oli tarvittava määrä käytössä. Hongista tuli heimonsa päällikkö vuonna 1815, kun hänen vanhempi veljensä Kaingaroa kuoli.[1][2]

Yhteydet eurooppalaisiin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hongi Hika ja Thomas Kendall tapaavat Waikatossa. James Barryn maalaus vuodelta 1820.

1810-luvulla Hongi alkoi luoda yhteyksiä eurooppalaisiin. Vuonna 1814 hän matkusti Sydneyyn Australiaan Active-laivalla tavatakseen Uuden Etelä-Walesin kappalaisen Samuel Marsdenin ja vakuuttaakseen tämän toteuttamaan suunnitelmansa lähetysaseman perustamisesta Bay of Islandsin alueelle. Hongin suojeluksessa lähetysasema perustettiinkin vielä samana vuonna. Sen seurauksena alueella alkoi vierailla enemmän laivoja, joilta Hongi saattoi ostaa työkaluja ja aseita ruokaa vastaan. Myöhemmin lähetysasemia perustettiin Hongin suojeluksessa myös Kerikeriin ja Waimate Northiin.[1]

Lähetysasemista syntyi kaupan lisäksi myös ongelmia. Muut maoripäälliköt valittivat Marsdenille Hongin monopoliasemasta, ja lähetyssaarnaajat suututtivat häntä kieltäytymällä myymästä hänelle musketteja. Maoreja suututti myös lähetyssaarnaaja Thomas Kendallin suhde maorinaisen kanssa. Hongi jatkoi kuitenkin lähetysasemien suojelua, koska hän ei halunnut vaarantaa Bay of Islandsin mainetta turvallisena ankkuripaikkana. Vuonna 1818 Hongi teki sotaretkiä etelään ja otti vankeja, joita hän käytti orjatyövoimana pelloillaan, mikä johti suureen tuotannon kasvuun. Hän teki kokeiluja muun muassa maissin ja vehnän viljelyssä, mutta tärkein tuote oli peruna, jota myytiin kauppalaivoille musketteja vastaan. Joidenkin tietojen mukaan samaan aikaan osa hänen heimostaan kärsi nälänhädästä. Vuonna 1820 Hongi vieraili Englannissa lähetyssaarnaaja Kendallin ja päällikkö Waikaton kanssa. Cambridgessa he auttoivat professori Samuel Leetä kokoamaan maorin kielen sanakirjan. Hongi esiteltiin myös kuningas Yrjö IV:lle. Hongin päätavoite tälläkin matkalla oli kuitenkin muskettien hankkiminen.[1] Hongi sai Englannista useita lahjoja, muun muassa haarniskan, mutta hän vaihtoi lahjansa 300 muskettiin paluumatkalla Sydneyssä[2].

Muskettisodat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Muskettisodat

Hongin toiminta epävakautti valtatasapainoa Bay of Islandsin alueella. Ensin Hongin kanssa kilpailevat heimot aloittivat muskettien hankkimisen tätä vastaan puolustautuakseen, ja myöhemmin ne aloittivat sotaretket vielä aseistautumattomia heimoja vastaan. Hongin vuoden 1818 menestyksekkäitä sotaretkiä seurasivat uudet sotaretket 1821 ja 1823. Sotaretket aloittivat sotien ja muuttoaaltojen sarjan, jotka tekivät suurta tuhoa Etelä- ja Pohjoissaarella.[2] Jotkin lähetyssaarnaajista elättivät ideaa Hongista maorien kuninkaana, mutta hän itse ei pyrkinyt varsinaisesti valtaamaan alueita. Vuonna 1825 hän johti Te Ika-a-ranga-nuin taistelua Ngati Whatuaa vastaan ja joidenkin kertomusten mukaan Hongi menetti vain 100 soturia Ngati Whatuan menettäessä 1 000. Hongin itsensä mukaan tosin vain 100 vihollista kuoli ja hänen omiin tappioihinsa lukeutui hänen poikansa. Kostona hän johti sotaretkiä hajonneen Ngati Whatuan rippeitä vastaan, mikä herätti vastustusta hänen oman heimonsa parissa.[1]

Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1826 Hongi päätti siirtyä Waimatesta Whangaroaan hallitsemaan aiemmin isänsä hallitsemia maoreja. Whangaroassa olleet Ngati Urut ja Ngati Pout olivat uhkailleet hänen suojeluksessaan olleita lähetysasemia ja olivat myös ryöstäneet priki Mercuryn. Hongin sotajoukot saapuivat Whangaroaan vuonna 1827. Jotkut asukkaista pakenivat ja loput häädettiin pois. Hongin ollessa sotaretkellä Ngati Urun heimo ryösti hänen suojelemansa lähetysaseman. Hongi haavoittui sotaretkellä saatuaan osuman musketista rintaansa, ja hänen vaimonsa Turikatuku kuoli vähän haavoittumisen jälkeen. Hongin viimeisenä elinvuotena syttyi myös väkivaltaisia yhteenottoja Whangaroaan lähteneiden ja Waimateen jääneiden välillä. Hongi yritti houkutella lähetyssaarnaajia James Kempiä ja George Clarkea muuttamaan Whangaroaan, sillä uskoi näiden tuovan mukanaan laivaliikennettä, ja suunnitteli Kororarekan, eli Russellin ankkuripaikan valloitusta. Hän kuitenkin kuoli musketista saamaansa haavaan 3. maaliskuuta 1828 Whangaroassa. Hongin kuolema pidettiin muiden heimojen hyökkäysten pelossa salassa jonkin aikaa, mutta lopulta hänet haudattiin hautajaismenoin paikkaan, joka pidettiin salassa ulkopuolisilta.[1]

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hongilla tiedetään olleen kaksi tai useampi vaimoa. Vanhin heistä Turikatuku oli sokea ja tarinoiden mukaan hän luotti tämän neuvoihin hallinnossa ja sodassa. Turikatun sisko Tangiwhare oli toinen Hongin tunnetuista vaimoista. Hongin lapsista viisi oli hengissä hänen kuolemansa jälkeen. Hänen vanhin poikansa Hare Hongi kuoli taistelussa vuonna 1825.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Angela Ballara: Hongi Hika - Biography Dictionary of New Zealand Biography. Viitattu 29.8.2011. (englanniksi)
  2. a b c Hongi Hika: Warrior chief Ministry for Culture and Heritage. Viitattu 29.8.2011. (englanniksi)