Hongkongin taistelu
| Hongkongin taistelu | |||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Tyynenmeren sotaa toisessa maailmansodassa | |||||||||
 Japanilaisjoukkoja marssimassa Queen’s Roadilla Hongkongissa brittien antautumisen jälkeen joulukuussa 1941.
| |||||||||
| |||||||||
| Osapuolet | |||||||||
| Komentajat | |||||||||
| Vahvuudet | |||||||||
|
14 000 |
? | ||||||||
| Tappiot | |||||||||
|
2 000 kaatunutta |
? | ||||||||
|
noin 4 000 kuollutta siviiliä | |||||||||
Hongkongin taistelu oli toisessa maailmansodassa Japanin ja liittoutuneiden välinen taistelu Kiinan rannikolla sijainneesta brittiläisen Hongkongin kruununsiirtomaasta. Hyökkäys Hongkongiin alkoi 8. joulukuuta 1941 pian Pearl Harborin iskun jälkeen. Britit menettivät parissa päivässä alueensa mantereella ja 18. joulukuuta japanilaiset nousivat maihin Hongkongin saarella. Hongkongin brittikuvernööri Mark Young allekirjoitti antautumissopimuksen 25. joulukuuta.
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaukoidän tilanne oli kiristynyt 1930-luvulta lähtien Japanin aloitettua entistä aggressiivisemman ulko- ja kauppapolitiikan alueella. Yhdistyneen kuningaskunnan kruununsiirtomaa Hongkong sijaitsi strategisesti merkittävällä paikalla. Japanin, Yhdysvaltojen ja Ison-Britannian välisessä Washingtonin konferenssissa 1921–1922 oli kuitenkin sovittu, ettei aluetta linnoitettaisi. Brittien tärkein tukikohta Kaukoidässä olikin Singapore.[1]
Kiinan ja Japanin välille syttyi sota vuonna 1937 ja vuoden 1938 marraskuussa japanilaiset miehittivät Hongkongin liepeillä sijaitsevan Kantonin. Brittien hallitsemaan Hongkongiin tulvi kiinalaisia pakolaisia, jotka söivät alueen rajallisia resursseja kapuan kärsiessä samalla sodasta. Brittilehdistö alkoi spekuloida Japanin hyökkäyksellä Hongkongiin. Brittien johto piti Hongkongin puolustamista mahdottomana ja suunnitelmana oli, että joukot tekisivät sodan syttyessä vastarintaa vain, jotta Singaporen puolustamiseksi saataisi tuotua vahvistuksia.[1] Hongkongiin oli sijoitettu brittiläisiä, kanadalaisia ja intialaisia sotilaita, joiden yhteisvahvuus oli vuonna 1941 noin 14 000 miestä.[2] Hongkongin kiinalaiset eivät olleet kovinkaan kiinnostuneita Hongkongin puolustamisesta vallan keskittyessä siirtomaahallinnon pienelle vähemmistölle.[1] Brittihallinto tiedosti epäluottamuksen ja vältteli esimerkiksi paikallisten aseistamista. Hongkongin vapaaehtoiset puolustusjoukot koostuivat lähes kokonaan eurooppalaisista.[3]
Japanin sotilasjohto oli vakuuttunut sodan väistämättömyydestä Yhdysvaltain ulkoministeri Cordell Hullin antaman niin sanotun kymmen kohdan asiakirjan jälkeen, jossa Japanilta vaadittiin esimerkiksi vetäytymistä Kiinasta ja Indokiinasta. Asiakirja tulkittiin uhkavaatimuksena ja vastineena Japani päätti toteuttaa iskun Pearl Harboriin 8. joulukuuta kello 8.00 Tokion aikaa. Iskun jälkeen Japanin armeijalla oli viisi vallattavaa pääkohdetta, joista yksi oli Hongkong. Isku Hongkongiin oli Etelä-Kiinassa olevan kenraaliluutnantti Takashi Sakain johtaman Japanin 23. armeijan vastuulla.[3]
Taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Japanilaiset aloittivat hyökkäyksen Hongkongiin 8. joulukuuta 1941 noin kuusi tuntia Pearl Harborin iskun jälkeen. Hyökkäävät joukot kuuluivat japanilaisten kokeneeseen 38. divisioonaan ja hyökkäystä edelsi alueen kiitoteille ja sotilastukikohtiin tehdyt ilmaiskut.[2] Japanilaiset olivat perillä brittien puolustusjärjestelyistä Hongkongissa[1] ja Kowloonin niemimaa sekä muut Hongkongin alueet mantereella kukistuivat vain muutaman päivän jälkeen.[2] Brittien kenraalimajuri Christopher Maltbyn komentamat joukot vetäytyivät aluksi uusien territorioiden halki kulkevalle niin sanotulle gininjuojien puolustuslinjalle. Uusilla territorioilla oli noin neljännes brittijoukoista ja joukkojen valtaosa oli Hongkongin saarella. Japanilaisia auttoivat paikalliset triadit ja pian japanilaiset olivat nostaneet lippunsa Kowloonin rannalle. Maltby antoi määräyksen vetäytymisestä Hongkongin saarelle 11. joulukuuta.[3]
18. joulukuuta japanilaiset suorittivat maihinnousun Hongkongin saaren East Pointissa.[1] Maihin nousi 7 500 japanilaista kaikenlaisia pieniä aluksia käyttäen.[3] Japanilaiset saivat yliotteen puolustajista jo muutaman päivän taistelujen jälkeen.[1] Maltby oletti japanilaisten pyrkivät etenemään saaren rannikkoa pitkin, mutta sen sijaan he etenivät saaren kukkulaiselle sisäosalle.[3] Vielä 21. joulukuuta brittien pääministeri Winston Churchill vetosi puolustajiin vaatien Hongkongin puolustamista viimeiseen asti. Tähän mennessä britit hallitsivat kuitenkin enää vain pientä osaa Hongkongin saaresta. Tilanteen käytyä toivottomaksi Hongkongin brittikuvernööri Mark Young allekirjoitti antautumissopimuksen japanilaisten kanssa brittien Peninsula-hotellissa joulupäivänä 25. joulukuuta.[1]
Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Brittien ja heidän liittolaistensa tappiot Hongkongin taistelussa olivat noin 2 000 kaatunutta ja 1 300 haavoittunutta. 9 000 brittiä, kanadalaista ja intialaista jäi japanilaisten sotavangeiksi.[1] Monet kuolivat tauteihin ja nälkään vankeutensa aikana.[2] Hyökkäävät japanilaiset kärsivät lukumääräisesti suuremmat tappiot. Sotilaiden lisäksi noin 4 000 hongkongilaista siviiliä oli saanut surmansa ja heidän valtaosansa oli kiinalaisia.[1]
Japanilaiset miehitysjoukot syyllistyivät julmuuksiin valtaamillaan alueilla. Esimerkiksi Kowloonin niemimaalla raiskattiin 10 000 kiinalaisnaista. Osa Hongkongin brittisiviileistä, etenkin naiset ja lapset, oli evakuoitu ja Hongkongiin jääneet britit asetettiin vankileirille Stanleyn niemellä. Kuvernööri Mark Young oli vankina eräässä hotellissa. Japanilaisten suunnitelmissa Hongkongista oli tarkoitus tulla osa niin sanottua Itä-Aasian hyvinvointipiiriä ja alun raakuuksien jälkeen kiinalaisten osuutta paikallishallinnossa nostettiin ainakin nimellisesti. Osa paikallisista teki yhteistyötä miehittäjien kanssa ja toisaalta alueella toimi esimerkiksi kommunistisissejä. Japanin miehitysajalla kiinalaisten eurooppalaisvastaisuus ja kolonialismin vastustus lisääntyi.[1]
Brittijoukot palasivat Hongkongiin toisen maailmansodan lopulla elokuussa 1945 ja paikalliset japanilaiset miehitysjoukot antautuivat ilman vastarintaa.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i j k Sivonen, Seppo: Aasian kaupunkivaltioiden historia, s. 150–153, 203. Gaudeamus, 2006. ISBN 951-662-968-X.
- ↑ a b c d Canada and the Battle of Hong Kong The Canadian Encyclopedia. Viitattu 12.6.2018. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Beevor, Antony: ”Pearl Harbour”, Toinen maailmansota. WSOY, 2012. ISBN 978-951-0-39426-8.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hongkongin taistelu Wikimedia Commonsissa
