Homo Faber
Homo Faber on sveitsiläisen kirjailijan Max Frischin kirjoittama ja vuonna 1957 julkaistu romaani. Kirja ilmestyi suomeksi vuonna 1961 Sinikka Kallion suomentamana. Vuonna 1991 Volker Schlöndorff ohjasi kirjan pohjalta elokuvan, jossa pääosaa näytteli Sam Shepard. Päähahmo on kehitystyössä oleva insinööri Walter Faber, joka rakastaa tahattomasti omaa tytärtään. Romaanissa hän oppi lyhyessä ajassa, että hänen teknillinen maailmankuvaansa ei riitä maailman ymmärtämiseen. Ilmausta homo faber käytetään myös filosofisessa antropologiassa kuvaamaan nykyaikaista ihmistä, joka muuttaa ympäristöään aktiivisesti.
Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Romaani on erotettu kahteen osaan, Ensimmäinen etappi ja Toinen etappi. Romaanin alussa hahmo Faber on järjenmukainen mies, joka selittää kaikki tekniikan ja tilastotieteen avulla. Hän ei ole naimisissa, vaikka hänellä on ollut monta tyttöystävää. Tärkein näistä oli 20 vuotta sitten Hanna, juutalainen Saksasta, joka odotti Faberin vauvaa, mutta erosi hänestä, kun Faber puhui ”Hannan”, eikä ”heidän” vauvasta. Sen jälkeen he eivät ole tavanneet ja Faber ei tiedä, missä Hanna asuu tai onko hän vielä elossa.
Faberin elämä alkaa muuttua, kun monia selittämättömiä asioita ja sattumia tapahtuu, esimerkiksi hän tutustuu lentokoneessa saksalaiseen Herbertiin, jonka veljen Joachimin kanssa hän opiskeli Sveitsissä. Mennessänsä Pariisiin laivalla, Faber tapaa nuoren Elisabeth-tytön, johon hän ihastuu. Samaan aikaan hän huomaa, että Elisabeth on Hannan näköinen, mutta ajatus jää huomoitta. Faber ehdottaa tytölle avioliittoa. Elisabeth ei hyväksy kosintaa, mutta he matkustavat yhdessä Kreikkaan, missä Hanna asuu. Siellä tulee selväksi, että Hanna on tytön äiti ja Elisabeth kuolee onnettomuuden jälkeen.
Toisessa osassa Faber seisoo sairaalassa kärsimässä vatsasyövästä. Hän ajattele elämäänsä ja Hannaa ja kertoo elämästänsä Elisabethin kuoleman jälkeen: Hän kävi Kuubassa, Düsseldorfissa, mistä Joachim tuli, kotikaupungissansa Zürichissä ja erosi työpaikastansa. Päähenkilön muutos näkyy myös kirjan tyylin muutoksessa. Ensin Faber kertoo tarinansa asiallisesti ja suoraviivaisesti, mutta myöhemmin kertomus sisältää tuntoja ja kuvia. Kirjan nimike ”Homo Faber” on latinalainen ilmauksen ”Homo sapiens” modifikaatio; sana ”Faber” tarkoittaa käsityöläistä ja kirjassa Hanna käyttää ilmausta kuvitellakseen päähahmon mieheksi, joka uskoo vain tekniikkaan. Ensin Faber hyväksy Hannan mielipiteen, mutta kirjan kuluessa hän muuttuu ja tulee tunteelliseksi ja alkaa uskoa kohtaloon. ”Homo Faber” on myös romaanin pääaihe: Frisch kritisoi maailman teknologiakeskeisyyttä ja eriarvoisuutta miehen ja naisen välillä.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Homo Faber Internet Movie Databasessa (englanniksi)
- Kirjallisuus Max Frischistä