Homeomorfismi
- Tätä käsitettä ei tule sekoittaa homomorfismiin.
Homeomorfismi (kreikan sanoista homeos ’identtinen’ ja morphe ’muoto’) on topologiassa tietyt ehdot täyttävä kuvaus kahden topologisen avaruuden välillä. Kahta avaruutta kutsutaan homeomorfisiksi, jos niiden välillä on homeomorfismi.
Intuitiotasolla homeomorfismi on kuvaus, jolla voi rutistaa ja venyttää kappaleita kuitenkaan täyttämättä kappaleen reikiä tai repimällä uusia. Esimerkiksi neliö ja ympyrä ovat homeomorfisia. Vitsin mukaan topologi ei osaa erottaa kahvikuppia donitsistaan, sillä nämä kappaleet ovat keskenään homeomorfisia.
Määritelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Olkoon f kuvaus X:ltä Y:lle. f:ää sanotaan homeomorfismiksi, jos on voimassa[1]
- f on bijektio,
- f on jatkuva kuvaus,
- Käänteisfunktio f −1 on jatkuva.
Viimeksi mainitun ehdon voi korvata jommallakummalla seuraavista ehdoista:
Homeomorfismit jakavat topologiset avaruudet ekvivalenssiluokkiin. Saatua ositusta kutsutaan homeomorfismiluokiksi.
Keskenään homeomorfisten topologisten avaruuksien avoimet joukot ovat täydellisessä vastaavuussuhteessa. Koska topologia voidaan pohjimmiltaan palauttaa avoimien joukkojen tutkimiseksi (ks. topologian tekninen määritelmä), mikä tahansa tietylle topologiselle avaruudelle pätevä topologian tulos pätee myös sen kanssa homeomorfisille topologisille avaruuksille.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Royden, H.L.: ”7.3 Continuous Functions and Homeomorphisms”, Real Analysis, s. 144. New York: Macmillan Publishing Company, 1988. (englanniksi)
- ↑ Väisälä, J. 2005. Topologia II. 2. korjattu painos. Limes ry. ISBN 951-745-209-8. 27.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Homeomorfismi Wikimedia Commonsissa
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jalava, Väinö: Moderni analyysi I. Opintomoniste 15. Tampere: TTKK, 1976. ISBN 951-720-223-7.