Hunterinantilooppi
| Hunterinantilooppi | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Täytettyjä hunterinantilooppeja | ||||||||||||||||||
| Uhanalaisuusluokitus: Äärimmäisen uhanalainen [1] |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
| Beatragus hunteri (P. L. Sclater, 1889) |
||||||||||||||||||
| Hunterinantiloopin levinneisyys | ||||||||||||||||||
| Synonyymit | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
| |
Hunterinantilooppi eli hirola (Beatragus hunteri) on itäisessä Afrikassa elävä äärimmäisen uhanalainen lehmäantilooppilaji. Se luettiin aiemmin topiantilooppien (Damaliscus) sukuun nimellä Damaliscus hunteri, mutta nyttemmin se on erotettu omaan Beatragus-sukuunsa.[2]
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ulkonäkö ja koko
Hunterinantilooppia on joskus kutsuttu 'nelisilmäantiloopiksi', koska sen silmien alanurkissa on voimakkaat tummat rauhaset. Hunterinantilooppi painaa 75–160 kg.[3] Sen turkki on väriltään hiekanruskea. Lyyranmuotoiset sarvet muistuttavat impalan sarvia.[4]
[muokkaa] Levinneisyys
Hunterinantilooppeja elää luonnonvaraisena Pohjois-Kenian ja Etelä-Somalian rajamailla.[2] Niitä on istutettu myös Etelä-Keniassa sijaitsevaan Tsavon kansallispuistoon vuonna 1963.[2][5] Ei tiedetä tarkkaan, mistä lajin yksilömäärän voimakas väheneminen johtuu; ainakin niiden metsästäminen on melko vähäistä lajin nahan heikkolaatuisuuden vuoksi.[5] Mahdollinen osasyy on kilpailu sen elinalueilla laiduntavan karjan kanssa[5].
[muokkaa] Elintavat ja ravinto
Hunterinantiloopit laiduntavat puoliaavikolla ja syövät siellä ruohoa. Yleisin ruokailuaika on varhain aamulla tai myöhään illalla. Naaraat ja poikaset liikkuvat 5–40 yksilön laumoina, joita johtaa yksi reviiriä puolustava uros.[4]
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Beatragus hunteri IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
- ↑ a b c Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Beatragus hunteri Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 13.2.2012. (englanniksi)
- ↑ Animal Info (englanniksi)
- ↑ a b Ultimate Ungulate (englanniksi)
- ↑ a b c Elo, Ulla & Koivisto, Ilkka ym. (toim.): Maailman uhanalaiset eläimet - Osa 4: Nisäkkäät, matelijat, s. 208–209. Weilin+Göös, 1992. ISBN 951-35-4689-6.
Sivulta puuttuu