Hindulaisuus

Wikipedia
Ohjattu sivulta Hinduismi
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Osa artikkelisarjaa
Hindulaisuus

Aum

Historia · Jumalat
Suuntaukset · Mytologia

Uskomukset ja tavat

Dharma · Artha · Kaama
Mokša · Karma · Samsara
Jooga · Bhakti · Mayasura
Puja · Mandir

Suuntaukset

Shaivismi · Vaishnavismi
Veerashaivismi · Smartismi
Reformihindulaisuus
muut suuntaukset

Tekstit

Veda-kirjat · Upanishad
Ramayana · Mahabharata
Bhagavad Gita · Purana
muut tekstit

Katso myös

Krishna-liike · Kastilaitos
Kalenteri · Kritiikki
Hindulaisuus Suomessa

Svastika  n  k  m 

Hindulaisuus (सनातन धर्म, Sanātana Dharma, ikuinen oppi) on Intiasta peräisin oleva hyvin moninainen ryhmä uskontoja ja suuntauksia. Hindulaisuutta pidetään maailman vanhimpana uskontona.[1] Hindulaisuuteen sisältyy laaja kirjo erilaisia oppijärjestelmiä, suuntauksia ja filosofioita, jotka poikkeavat toisistaan merkittävästi noudattaen erilaisia rituaaleja ja kirjoituksia. Sen alkuperä on muinaisessa, vähintään 2000 vuotta eaa. kukoistaneessa veda-kulttuurissa. Hindulaisuus on maailman kolmanneksi laajin uskonto. Sillä on kannattajia 1,05 miljardia, joista suurin osa (noin 890 miljoonaa) asuu Intiassa.[2] Suomessa kannattajia on noin 1500.[3] Aasiassa kaikista uskontojen harjoittajista 21 prosenttia kuuluu hindulaisuuteen[4].

Lähtökohtaisesti mikä tahansa henkinen harjoitus, jota harjoitetaan antaumuksella, rakkaudella ja sinnikkäästi, johtaa lopulta samaan itsensä oivaltamiseen. Tämän vuoksi hindunäkemys erottuu selvästi muista uskonnoista kannustamalla hyväksyntää erilaisia uskomuksia kohtaan, sillä väliaikaiset ja muuttuvat järjestelmät eivät voi antaa lopullista ja täydellistä kuvaa transendenttisesta totuudesta.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Hindulaisuuden historia

Hindulaisuuden juuret ulottuvat Intiaan, vedalaiseen kulttuuriin. Sen synnystä voidaan erottaa viisi eri vaihetta: Induslaakson kulttuuri, Veda-kausi, klassinen kausi, keskiaika ja uusi aika. Uskonnon toivat maahan arjalaiset noin 3 500 vuotta sitten, joidenkin lähteiden mukaan jopa 4 000 vuotta sitten. Heidän polyteistinen uskontonsa sulautui Induslaakson kulttuuriin muodostaen esivedalaisen uskonkäsityksen eli alkuperäisen hindulaisuuden, jota kutsutaan brahmalaisuudeksi. Intiassa asuneiden muinaisten arjalaisten vedauskonto poikkeaa kuitenkin suuresti nykyhindulaisuudesta. Vedauskonnon merkittävin piirre, vedakirjoihin talletettujen ylistyshymnien laulaminen jumalalle ja vedinen filosofia muodostavat hindulaisuuden pohjan. Brahmana eli pappisluokka huolehti maailmankaikkeuden harmonian kannalta olennaisista uhritoimituksista. Vedahymnit ja seremoniat olivat brahmanojen yksinoikeus.

Nykymuotoinen hindulaisuus on saanut vaikutteita sekä Intian alkuperäiskansojen, dravidien tantra-kulttuurista, buddhalaisuudesta että muista uskonnoista. Se oli kaikilta olennaisilta piirteiltään muotoutunut noin 500 eaa. Varhaisen hindulaisuuden jumalia olivat esimerkiksi taivaan jumala Indra, auringon jumala Surya, kuun jumala Soma, veden jumala Varuna, tuulen jumala Vayu, tulen jumala Agni, kuoleman jumala Yama ja rikkauden jumala Kubera (alun perin paholainen). Nykyhindulaisuuden myötä nämä jumaluudet menettivät merkityksensä.Hindulaisuus on yksi ensimmäisiä maailmanuskontoja

Pääsuuntaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hindulaisuudessa on useita suuntauksia (sampradaya), joista merkittävimmät ovat shaivismi eli shivalaisuus (ja siihen läheisesti kuuluva shaktismi), vaishnavismi eli vishnulaisuus, veerashaivismi (Lingayatit), smartismi sekä uus- ja reformihindulaisuus. Suuntausten pyhiä kirjoja ovat muun muassa Veda-kirjat ja Bhagavad Gita. Länsimaissa tunnetuimpia ns. uushindulaisia liikkeitä ovat Vishnun erästä avataria eli ruumillistumaa Krishnaa palvova Krishna-liike.

Jumalakäsitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hindulainen vesiuhri auringolle.

Hindulaisuudessa on lukematon määrä persoonallisia jumalia, jotka kaikki ilmentävät persoonattoman voimalähteen, brahmanin eri aspekteja. Brahman on lopullinen, yliaistillinen, kaikkialla läsnä oleva, absoluuttinen ja ääretön olemus, kaiken koskaan olleen, vaikkapa ainiaan olevan tai koskaan tulevan summa. Brahman ei ole jumala monoteistisessä mielessä, sillä sitä ei voi kuvata millään olevan tai ei-olevan määritelmillä - se on kaikkien määritelmien tuolla puolen. Näin ollen sitä ei voi myöskään palvoa. Aihetta käsitellään laajasti Vedanta-filosofiassa, joka on eräs hindufilosofian lukuisista osista.

Nykyisessä hindulaisuudessa peruspilarina on kolmiyhteinen jumala (trimūrti): Brahma on luojajumala (poiketen kosmisesta tietoisuudesta Brahmanista). Brahmaa ei nykyisellään juurikaan palvota, Vishnu on rakkauden ja elämän ylläpitäjä ja Shiva on hävittäjä, mutta samalla uudelleenluova jumala. Näillä kolmella pääjumalalla kaikilla on puoliso, shakti.

Eräät hindulaisuuden kannattajat ovat monisteja. Monistisen näkemyksen mukaan mieli ja aine ovat yhtä. Monistit näkevät yhden jumalan lukemattomina ilmentyminä, jonka ei-hindut sekoittavat helposti polyteismiin. Monistisen näkemyksen mukaan on olemassa vain yksi ykseys, jonka ilmentymiä muut jumaluudet ovat - samalla tavoin kuin eri värit ovat prisman hajottaman valonsäteen eri ilmentymiä. Monet uskovat, että persoonalliset jumalat voivat johdattaa palvojansa lähemmäksi mokšaa, jälleensyntymien ketjusta vapautumista.

Eräät hindulaisuuden lahkot uskovat monoteistiseen näkemykseen Vishnusta (usein Krishnan muodossa), Shivasta tai äitijumala Devistä - joskaan tämä näkemys ei poissulje muita jumalia, sillä niiden nähdään olevan valitun jumaluuden ilmentymiä. Esimerkiksi monet Krishnan palvojat näkevät Shivan syntyneen Krishnan luomisvoimasta. Usein absoluuttinen brahman nähdään ainoana lähteenä, josta kaikki jumaluudet ovat peräisin.

Hindujen keskuudessa vallitsee vahva yhteisymmärrys, jonka mukaan kaikki uskonnot ovat oikeita polkuja ja johtavat lopulta kohti yhtä ja samaa Jumalaa tai alkulähdettä. Siten kaikki merkittävät maailman uskonnot ovat samoja. Tästä syystä hindut eivät myöskään tee lähetystyötä. Krishna-liikkeen mukaan esimerkiksi Jeesus ja Muhammad olivat Krishnan valtuuttamia avataroja. Krishna syntyy aika-ajoin uudelleen maailmaan ja selittää eri aikoina eri kulttuuripiireissä viestinsä hieman eri tavalla, jotta ihmiset ymmärtäisivät perusviestin.

Perusviesti hindulaisuudessa, kristinuskossa, islamissa ja juutalaisuudessa onkin kovin samantapainen, buddhalaisuus poikkeaa niistä tavallaan enemmän. Hindulaisuudesta puuttuu juutalaisuuden johdannaisineen omaava kahtiajako: hyvän ja pahan taistelu, taivas ja helvetti. Hindulaisuuden jumalat eivät ole hyviä eivätkä pahoja vaan henkiolentoja, jotka tekevät milloin minkäkinlaisia ratkaisuja, vastaavasti kuin ihmisiä ei voida luokitella hyviin ja pahoihin.

Jälleensyntymä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskeinen käsite hindulaiselle ajattelulle on mokša, jossa vapaudutaan jälleensyntymän eli samsaran ketjusta ja yhdistytään brahmaniin (vrt. nirvana). Ihminen syntyy maan päälle yhä uudestaan, kunnes hän oivaltaa yksilöllisen sielunsa atmanin ja maailmansielun brahmanin olevan yhtä. Ruumillistumia eli inkarnaatiota säätelee karma eli syyn ja seurauksen laki. Hyvät teot elämässä tuottavat hyvää karmaa ja huonot pahaa karmaa ja nämä vaikuttavat seuraavaan elämään.

Hindulaisuuden mukaan ihmisellä on elämässään neljä päämäärää: artha, kaama, dharma ja mokša. Sanotaan, että kaikki ihmiset etsivät arthaa (aineellista ja henkistä omaisuutta). Seuraavaksi ihminen etsii kaamaa (aistilliset ja sosiaaliset nautinnot). Vanhemmiten ihmisen sanotaan tavoittelevan dharmaa (oikeudenmukaisuus, velvollisuus, henkinen oppi). Neljäs ja perimmäinen päämäärä on mokša, jälleensyntymien kehästä vapautuminen ja siirtyminen brahmanin yhteyteen.

Hindutemppeli Colombossa, Sri Lankassa

Tunnusomaisia piirteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noin kolmasosa hinduista on kasvissyöjiä.lähde? Kastittomat tai alempiin kasteihin kuuluvat saattavat käyttää lihaa. Brahmiineihin eli pappisluokkaan kuuluvien tulee harjoittaa puhtautta eivätkä he syö lihaa, mutta voivat käyttää maitotuotteita. Veda-kirjallisuus ylistää lehmää, joka itselleen mitään vaatimatta antaa ihmisille "ravitsevaa nektaria". Siksi hindut arvostavat lehmiä suuresti eivätkä yleensä syö niiden lihaa.

Hindulaisten tunnusomaisiin piirteisiin kuuluu myös pyhiinvaellus, jolloin käydään kerran elämässä peseytymässä Ganges-virrassa. Hindulaisen yhteiskunnan luokkajärjestelmä korkeimmasta luokasta (varnasta) alempaan: papit ja oppineet (bramiinit), soturit, virkamiehet ja hallitsijat (kshatriyat), kauppiaat ja maanviljelijät (vaishyat), palvelijat ja työläiset (shudrat) ja koskemattomat (Dalitit).

Hindulaisuuteen kuuluvat myös symbolit, joita käytetään taiteessa, arkkitehtuurissa, kirjallisuudessa ja palvonnassa. Symboleista tärkeimpiä ovat pyhä Om ja aurinkoa kuvaava hakaristi (swastika), joka symboloi onnea.

Hindujen juhlia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleisesti vietettyjä hindulaisuuden pyhäpäiviä ovat

Hindulaisuuden lukumäärä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hinduja suhteessa maan koko väestöön[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Nepalin lippu Nepal 80,6 %[5]
  2. Intia 80,5 % [6]
  3. Mauritiuksen lippu Mauritius 48 %[7]
  4. Guyana 28 %[8]
  5. Fidži 27,9 %[9]
  6. Surinamen lippu Suriname 27,4 %[10]
  7. Bhutanin lippu Bhutan 25 %[11]
  8. Trinidad ja Tobagon lippu Trinidad ja Tobago 22,5 %[12]
  9. Bangladeshin lippu Bangladesh 9,6 %[13]
  10. Qatarin lippu Qatar 7,2 %lähde?
  11. Sri Lankan lippu Sri Lanka 7,1 %[14]
  12. Malesian lippu Malesia 6,3 %[15]
  13. Bahrainin lippu Bahrain 6,25 %lähde?
  14. Kuwait 6 %lähde?
  15. Flag of the United Arab Emirates.svg Yhdistyneet arabiemiirikunnat 5 %lähde?
  16. Singaporen lippu Singapore 4 %[16]
  17. Omanin lippu Oman 3 %lähde?
  18. Belizen lippu Belize 2,3 %lähde?
  19. Seychellien lippu Seychellit 2,1 %[17]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Cross, Stephen: Hindulaisuus. (The elements of Hinduism, 1994.) Suomentanut Tuula Saarikoski. Helsinki: Tammi, 1996. ISBN 951-31-0670-5.
  • Dwyer, Rachel: Mihin uskovat hindut. (What do Hindus believe?, 2008.) Suomentaneet Laura ja Olga Jänisniemi. Helsingissä: Otava, 2009. ISBN 978-951-1-23226-1.
  • Grönblom, Rolf: Intian uskonnot: Elämänkatsomus ja yhteiskunta. Suomentanut Mirja Itkonen. Espoo: Schildt, 2001. ISBN 951-50-1212-0.
  • Parpola, Asko (toim.): Intian kulttuuri. Helsingissä: Otava, 2005. ISBN 951-1-18365-6.
  • Pyysiäinen, Ilkka: Jumalan selitys. Helsinki: Otava, 1997. ISBN 951-1-14940-7.
  • Terhart, Franjo & Schulze, Janina: Nykymaailman uskonnot: Alkuperä, historia, usko, maailmankuva. (Weltreligionen: Ursprung, Geschichte, Ausübung, Glaube, Weltbild, 2007.) Suomentajat: Eetu Nieminen, Aatos Hiltunen. Bath: Parragon, 2007. ISBN 978-1-4075-1183-2.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hindulaisuus.