Hilmanpäivät
| Hilmanpäivät | |
|---|---|
 |
|
| Ohjaaja | Matti Kassila |
| Käsikirjoittaja | Matti Kassila |
| Perustuu | Agapetuksen romaaniin Hilman päivät (1937) |
| Tuottaja | T. J. Särkkä |
| Säveltäjä | Heikki Aaltoila |
| Kuvaaja | Kalle Peronkoski |
| Leikkaaja | Armas Vallasvuo |
| Lavastaja | Aarre Koivisto |
| Pääosat |
Matti Ranin Tauno Palo Aino Mantsas Edvin Laine Vieno Kekkonen |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Suomen Filmiteollisuus |
| Ensi-ilta | 8. lokakuuta 1954 |
| Kesto | 77 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Hilmanpäivät on Matti Kassilan ohjaama Agapetuksen romaaniin Hilman päivät pohjautuva suomalainen mustavalkoinen komediaelokuva vuodelta 1954.
Agapetuksen yhdestoista romaani Hilman päivät ilmestyi 1937, ja myös elokuvan tapahtumat ajoitettiin 1930-luvulle. Kirkonkylässä valmistellaan kauppiaanrouvan nimipäiviä[1].
Palkinnot ja esitykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kassilalle myönnettiin Jussi-palkinto ohjauksesta ja Aarre Koivistolle lavastuksesta.
Elokuva sai ensi-iltansa Oulussa, Tampereella ja Turussa kaksi viikkoa aiemmin kuin Helsingissä. Televisiossa se esitettiin ensi kerran 25. joulukuuta 1964 ja on julkaistu myös DVD:nä.
Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hilmanpäivät on Suomen Filmiteollisuuden 20-vuotisjuhlaohjelmistoa. Se kuvattiin kevättalvella ja keväällä 1954. Tarpeeksi aidontuntuinen 1930-luvun kirkonkyläympäristö löytyi Nurmijärven kirkonkylästä. Kassila käytti Hilmanpäivissä tehokeinona kuvapysäytystä, sama keino toistuu useissa hänen myöhemmistä töistään. Näyttelijä Kaija Paasille Hilman osa jäi ainoaksi elokuvatyöksi.
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Uusi tuomari Heikki pääsee heti kosketuksiin kyläläisten kanssa. Hän saa kutsun kaupanhoitajan vaimon Hilman nimipäiville. Juhlissa tavataan pitäjän silmäätekeviä. Heikki poistuu juhlista apteekkineidin ja postineidin kanssa. Paikalle osunut kunnanlääkäri ottaa apteekkineidin saattaakseen. Neiti harmistuu, kun joutuu jättämään Heikin postineidin seuraan. Kuhertelevat Heikki ja postineiti päätyvät tuomarin Yrjön taloon. Yrjö on matkoilla, paikalla on vain taloudenhoitaja Eeva. Kalervo hälyttää tulipalosta, ja Heikki lähtee sammuttamaan. Postineiti piiloutuu taloon, ettei Eeva huomaisi häntä. Rippe-koira vainuaa hänet, nappaa häneltä kengän ja vie sen ihmettelevälle Eevalle.
Taksikuski Alpertti vie Heikin ja Kalervon Vekkulaan, jossa ei kuitenkaan ole tulipaloa, vaan palo on Heikkilässä. Paloruisku on jäänyt palokunnan ruiskuhuoneelle, ja ruiskuhuoneen ainoa avain on kylähullu Eveliinalla, joka oli aiemmin illalla yrittänyt palauttaa avaimen Kalervolle, mutta Kalervo ei ottanut Eveliinaa vastaan juhlien aikana. Avainta hakemaan lähtenyt Kalervo eksyy. Palopaikalla Heikki tapaa jälleen apteekkineidin.
Tuomari Yrjön saapuessa kotiin talon porraskäytävässä piileskellyt postineiti joutuu piiloutumaan makuuhuoneeseen. Hämmentävä tilanne syntyy, kun Yrjö löytää hänet sieltä. Neiti pehmittää vihaista Yrjöä valehtelemalla tunkeutunensa taloon selvittämään, mitä tuomarille annettaisiin 50-vuotispäivälahjaksi. Yrjö heltyy.
Aamulla Heikkilä on raunioina. Työpaikalleen Yrjön kalosseissa livahtanut kengätön postineiti pyytää Yrjöä noutamaan kalossit ja kutsuu samalla tämän kahville. He katoavat, mutta palaavat avioiduttuaan Helsingissä. Kihlautuneet Heikki ja apteekkineiti saattavat avioparin häämatkalle.
Arviot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Agapetus oli tulokseen poikkeuksellisen tyytyväinen,[1] ja elokuvaa on sanottu yhdeksi Kassilan parhaista ohjauksista[2].
Aikalaisista Uuden Suomen kriitikko arvioi Hilmanpäivät Kassilan "siihen asti ehjimmäksi työksi". Lisäksi kriitikko arvosti elokuvan "kotoista suomalaista sävyä". Helsingin Sanomien kriitikko puolestaan kirjoitti: "Kassila on tehnyt tavallista enemmän työtä ihmiskuvauksensa hyväksi." Palon ja Laineen näyttelijäntyötä kehuttiin kautta linjan.
Myöhemmätkin kriitikot ovat kiittäneet elokuvaa yhdeksi Kassilan parhaista. Sen kerronta on sujuvaa, kuvaus luontevaa.[3] Ilta-Sanomissa Timo Malmi arvioi Edvin Laineen olevan tässä lämpimässä Agapetus-filmatisoinnissa elämänsä roolissa VPK:n johtajana.[4]
Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Tauno Palo | … | Yrjö, vanha tuomari |
| Aino Mantsas | … | postineiti |
| Edvin Laine | … | Kalervo, osuuskaupanhoitaja, palopäällikkö |
| Matti Ranin | … | Heikki, nuori tuomari |
| Kaija Paasi | … | Hilma, osuuskaupanhoitajan vaimo |
| Vieno Kekkonen | … | apteekkineiti |
| Salli Karuna | … | Eeva, vanhan tuomarin emännöitsijä |
| Tarmo Manni | … | seppä Kipala |
| Pentti Irjala | … | Vekkulan paapa |
| Oke Tuuri | … | Alpertti, pirssiautoilija |
| Arvo Lehesmaa | … | apteekkari |
| Leo Riuttu | … | kunnanlääkäri |
| Helmi Lehosti | … | Saukkosen emäntä |
| Saara Ranin | … | Lipon emäntä |
| Anton Soini | … | Lipon Juho-isäntä |
| Veikko Linna | … | Hinnalan isäntä |
| Holger Salin | … | konstaapeli Hietanen |
| Maire Hyvönen | … | Hilkka, apulainen |
| Eino Noponen | … | Heikkilän isäntä |
| Leo Jokela | … | Mokkulan poika |
| Arvo Kuusla | … | ruuttamies |
| Tyyne Haarla | … | Vekkulan emäntä |
| Heimo Lepistö | … | kunnallislautakunnan esimies |
| Matti Lehtelä | … | miehiä palopaikalla |
| Paavo Hukkinen | … | miehiä palopaikalla |
| Sylva Rossi | … | naisia palopaikalla |
| Emma Väänänen | … | naisia palopaikalla |
| Annikki Linnoila | … | vieras |
| Anu Kilpiö | … | vieraita |
| Hilly Lindqvist | … | vieraita |
| Helvi Järveläinen | … | vieraita |
| Helvi Aunio | … | vieraita |
| Varma Lahtinen | … | vieraita |
| Irja Kuusla | … | vieraita |
| Irja Rannikko | … | vieraita |
| Laila Rihte | … | vieraita |
| Vilho Ruuskanen | … | vieraita |
| Matti Tapio | … | vieraita |
| Hannes Veivo | … | vieraita |
| Toivo Särkkä | … | vieraita |
| Vili Lehosti | … | vieraita |
| Lennart Lauramaa | … | vieraita |
| Leo Lähteenmäki | … | vieraita |
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen kansallisfilmografia 5, ISBN 951-861-206-4
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||||||||||||