Hilja Riipinen
Wikipedia
Hilja ”Hurja-Hilja” Elisabet Riipinen (o.s. Miklin, myöh. Metsäpolku, 30. lokakuuta 1883 Oulujoki – 18. tammikuuta 1966 Lapua) oli Lapuan liikkeen jäsen ja kokoomuksen ja Isänmaallisen Kansanliikkeen (IKL) poliitikko, joka toimi kansanedustajana 1930–1938.
Riipisen vanhemmat olivat maapoliisi Kristian Miklin ja Anna Charlotta Kärnä, aviomies Ale (Heikki Aleksi) Riipinen. Hän tuli ylioppilaaksi vuonna 1902 ja valmistui filosofian kandidaatiksi ja maisteriksi vuonna 1910.
Hilja Riipinen oli ammatiltaan rehtori. Hän kiinnostui politiikasta Suomen itsenäistyttyä. Uskonnollisena ja raittiina siveyden puolestapuhujana hän näki Neuvostoliiton ja kommunismin edustavan paholaista maan päällä ja toimikin hyvin fanaattisesti näitä vastaan. Hän oli mukana Lapuan liikkeessä alusta lähtien ja liikkeen kannatuksen voimalla pääsi myös eduskuntaan 1930 kokoomuksen listoilta. Hän oli yksi IKL:n perustajajäsenistä ja kokoomuksesta loikattuaan myös sen kansanedustaja vuosina 1933–1939. Suomen hävittyä jatkosodan Neuvostoliitolle Riipinen etsi syitä tappioon Raamatusta ja varsinkin Johanneksen ilmestyskirjasta. Sodan jälkeen Riipinen palasi opettajan ammattiin ja sai kouluneuvoksen arvon vuonna 1953, jolloin hän siirtyi eläkkeelle.
[muokkaa] Muuta
Veikko Vennamon ohella Hilja Riipinen on toinen kansanedustaja, joka on jouduttu poistamaan puhemiehen kehotuksesta eduskunnan istuntosalista.lähde?
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Kalevi Sulamaa: Hilja Riipinen – Lapuan lotta. Otava, 1995. ISBN 951-1-13497-3.
[muokkaa] Lähteet
- Oulun kaupunginkirjaston Pakkala-kirjailijatietokanta
- Hilja Riipinen Edustajamatrikkeli. Helsinki: Eduskunta.
