Hikkorit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hikkorit
Valkohikkori (Carya ovata)
Valkohikkori (Carya ovata)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Pyökkimäiset Fagales
Heimo: Jalopähkinäkasvit Juglandaceae
Suku: Hikkorit Carya
Nutt.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Hikkorit Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Hikkorit Commonsissa

Hikkorit[1] (Carya) on jalopähkinäkasveihin kuuluva suku, jossa on parikymmentä lajia. Luontaisena hikkoripuita kasvaa Pohjois-Amerikassa, Meksikossa ja Kiinassa.

Hikkorit ovat kesävihantia, isoja puita (25–30 m), jotka muistuttavat jalopähkinöitä (Juglans). Lehdissä on 7–9 sahalaitaista lehdykkää. Norkkomaiset hedekukinnot ovat kolmehaaraisia. Hedelmän (4 cm) kuori halkeaa neljäksi liuskaksi paljastaen sileäpintaisen luuhedelmän.

Keski- ja Länsi-Eurooppaan on istutettu karvashikkoria (Carya cordiformis) koristepuuksi. Sitä on istutettu jossakin määrin metsäpuuksikin. Valkohikkorin eli liuskahikkorin (Carya ovata) kasvatusta on kokeiltu Etelä-Suomessa ja siellä se onkin menestynyt kohtalaisesti.[2]

Mississipin laaksosta kotoisin oleva pekaanipähkinä (Carya illinoensis) kuuluu myös hikkorikasveihin. Nykyään lajia viljellään maukkaiden hedelmiensä takia laajalla alueella Itä-USA:ssa. Lajin tunnistaa helposti lehtien runsaista (9-17) lehdyköistä.[3]

Hikkorien puuaines soveltuu puusepäntöihin. Puu on lajista riippuen keltaista tai ruskeaa ja tasaisesti juovaista. Se on sitkeää ja soveltuu erinomaisesti mailojen, työkalujen varsien, rumpukapuloiden, suksien yms. valmistusmateriaaliksi. Kuivan puun tilavuuspaino on 0,68.[4]

Lajeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]