Hikka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Hikka eli nikotus (lat. singultus) on tahdosta riippumaton äkillinen sisäänhengitys, joka johtuu nopeasta pallean supistumisesta. Tiede ei tunne hikan syytä, varsinkaan kun hikasta ei tiedetä olevan mitään havaittavaa hyötyä. On esitetty arveluita, että hikka olisi jäänne jostain elintoiminnosta, joka olisi menettänyt tarkoituksensa jossain evoluution vaiheessa, kuten siirtymisessä vedestä kuivalle maalle.[1]

Pallean vääräaikainen supistuminen voi johtua palleaa tai mahalaukkua ärsyttävästä tilasta. Tästä syystä vauvat voivat hikotella jo kohdussa, vaikka vauva ei kohdussa vielä keuhkoilla hengitäkään. Nikotuksen ääni tulee sulkeutuvista äänihuulista. Hikkakohtaus voi alkaa omia aikojaan, mutta usein hikan voivat laukaista liian nopea ruoan hotkiminen, hyvin kuuman tai tulisen ruoan syöminen, kylmän juoman nauttiminen kuuman ruoan kanssa, nauraminen, yskänpuuska tai alkoholijuomien käyttö. Hikan voi aiheuttaa myös palleahermoon kohdistuva puristus tai harvoin kasvain. Myös muilla nisäkkäillä, kuten koirilla ja kissoilla, esiintyy hikkaa.

Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hikan hoitoon tunnetaan lukuisia kotikeinoja. Niiden tehosta ei ole tieteellistä näyttöä, mutta monet ihmiset ovat vakuuttuneita jonkin keinon toimivuudesta omalla kohdallaan. Useimmille on yhteistä se, että potilas keskittyy hetken aikaa johonkin muuhun kuin hikkaansa. Keinot voidaan luokitella kolmeen: psykosomaattisiin sekä nielemis- ja hengityskeinoihin. Eräs epävarma keino lopettaa hikka on keskeyttää hengittäminen. Noin 10 sekunnin kuluttua hengittämisen alettua uudelleen on mahdollista, että hikan oireet ovat keskeytyneet. Hengityksen pidättämisen sijaan voidaan hengittää muovipussiin. Tällöinkin veren hiilidioksidipitoisuus lisääntyy, mikä voi lopettaa hikan.[2] Hyvin nopea etenkin happopitoisten juomien nieleminen keskeytyksettä sekä oksentaminen auttavat monella hikkaan. Yleinen uskomus on, että äkillinen säikähdys poistaa hikan. Myös nukkuminen auttaa asiaan, mutta epämukavan vaivan tilassa se on varsin hankalaa.

Imeväisikäisillä imemisrefleksin laukeaminen yleensä pysäyttää hikan heti.

Hikka vaatii lääketieteellistä hoitoa ainoastaan vakavissa ja pitkäkestoisissa tapauksissa. Metoklopramidia, haloperidolia tai klooripromatsiinia voidaan käyttää talttumattoman hikan lääkehoitoon, ja erittäin vaikeissa tapauksissa kouristelun pysäyttämiseen voidaan käyttää baklofeenia. Hikan pysäyttäminen sedatiiveilla vaatii usein niin suuren annoksen, että potilas menettää tajuntansa tai lamautuu voimakkaasti, joten parantumattomasta hikasta kärsivä ei voi lääkehoidon avulla viettää normaalia elämää. Hikan hoidossa on myös kokeiltu implantteja, jotka ärsyttävät sähköisesti kiertäjähermoa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Straus, C. (February 2003). "A phylogenetic hypothesis for the origin of hiccough". BioEssays 25 (2): 182–188. doi:10.1002/bies.10224. 10.1002/bies.10224. http://www3.interscience.wiley.com/cgi-bin/abstract/102526391/ABSTRACT?CRETRY=1&SRETRY=0=Abstract. Retrieved on 2007-07-20.
  2. Jerk W. Langer: Mistä hikka syntyy. Tieteen Kuvalehti, 1988, nro 12, s. 7. Kööpenhamina / Helsinki: Bonniers Specialmagasiner A/S / Suomen Fogtdal Oy. ISSN 0903-5583.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]