Hiitolanjoen vesistö

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hiitolanjoen vesistö
(Suomen päävesistö: 03)
Valtiot Venäjä, Suomi
Maakunnat Karjalan tasavalta, Etelä-Karjala
Vesistöalueen tai valuma−alueen tietoja
Merialue Itämeren valuma-alue
Päävesistöalue Hiitolanjoen vesistö (03)
Vesistöjako Hiitolanjoen alue (03.01),
Simpelejärven alaosan alue (03.02),
Simpelejärven yläosan alue (03.03),
Tyrjänjärven−Pieni Rautjärven v−a (03.04),
Tyrjänjärven-Pieni Rautjärven v-a (ven.) (03.04 R),
Torsanjärven valuma-alue (03.05),
Suuri Rautjärven valuma-alue (03.06),
Sammallammen valuma-alue (03.07),
Sammallammen valuma-alue (ven.)
(03.07 R)
Laskujoki Hiitolanjoki
Laskupaikka Sortavala, Lehmälahti, Laatokka
Koordinaatit 61°10′26″N, 29°53′13″E
Mittaustietoja
Valuma-alue 1 415,15 km² [1]
Järvisyys 12,46 % [1]
Alueen pituus 60 km [2]
Alueen leveys 60 km [2]
Pääuoma noin 120 km [a]
Keskivirtaama 11,3 m³/s [3]
Kartta
Joki laskee Lehmälahden pohjukkaan.

Hiitolanjoen vesistö (vesistöaluetunnus 03) on Suomessa Suomen päävesistöalue, joka laskee Hiitolanjokea myöten Laatokkaan. Vesistöalueen pinta-ala on 1 415,15 neliökilometriä, josta 1 029,28 neliökilometriä kuuluu Suomelle ja 385,87 neliökilometriä Karjalan tasavallassa Venäjälle. Valuma-alueeksi ilmoitetaan myös 1 340 km² [4]. Alueen järvisyys on 12,46 %. Eräässä tutkimuksessa on järvisyydeksi ilmoitettu 13,5 % [4]. Joen keskivirtaama on joensuussa 14,7 ³/s.[4][1]

Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vesistön sijainti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hiitolanjoki kuuluu Nevan vesistöalueessa Laatokan valuma-alueen Hiitolanjoen valuma-alueeseen, jonka pääuoman alaosan Hiitolanjoki muodostaa. Hiitolanoki laskee Laatokkaan, jonka laskujoki Neva laskee Pietarissa Itämeren Suomenlahteen. Hiitolanjoen valuma-alue jää alajuoksullansa lounaassa Vuoksen vesistön ja idässä Laatokkaan laskevien Savijoen eli Titon kanavan ja Kirikko-ojan valuma-alueiden väliin. Hiitolanjoen valuma-alue pohjoisreuna seuraa Toista Salpausselkää. Salpausselän lounaispuolella sijaitsee Vuoksen vesistöalueen eteläosa, luoteispuolella Saimaan Puruveden ja Pihlajaveden alueet ja itäpuolellai Pielisjoki–Pyhäselkä–Orivesi-alue. Venäjän puolella valuma-alueen pohjoisosat rajautuvat idässä vielä Soskuanjoen ja Iijoen valuma-alueisiin. Vesistöalueen koko laajuus on 1 340 neliökilometriä [4] tai 1 370 kilometriä [5], ja Suomen puolella se jaetaan seitsemään pienempään valuma-alueeseen tai vesistöalueeseen.[6]

Valuma-alue alkaa lounaassa Pohja-Lankilasta ja päättyy koillisessa Tarnalaan, jolloin se on yli 50 kilometriä leveä. Valuma-alue on Suomen puolella rajan suuntaisesti yhtä leveä, mutta heti Venäjän puolella sen leveys kapenee nopeasti alle puoleen ja pian se on enää 5–10 kilometriä leveä. Alajuoksulla valuma-alue seuraa Hiitolanjokea vaim muutaman kilometrin levyisenä. Suomen puolella valuma-alue ulottuu koko matkaltaan noin 20 kilometriä rajalta.[6][7]

Vesistöalueen jakovaiheita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vesistöalueen toisessa jakovaiheessa on seuraavat alueet tai valuma-alueet. Sisennys tarkoittaa luettelossa sitä, että vesistöalue laskee tai yhtyy ylempänä sijaitsevaan vesistöalueeseen. Samalle tasolle sisennetyt vesistöalueet laskevat kaikki yläpuoliseen vesistöalueeseen vastaavassa järjestyksessä niin, että ylin yhtyy lähempänä alajuoksua [6][1]:

  • Hiitolanjoen alue (03.01)
  • Torsanjärven valuma-alue (03.05)
  • Simpelejärven alaosan alue (03.02)
  • Sammallammen valuma-alue (03.07)
  • Simpelejärven yläosan alue (03.03)
  • Suuri Rautjärven valuma-alue (03.06)
  • Tyrjänjärven–Pieni Rautjärven valuma-alue (03.04)

Pääuoma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valuma-alueen pääuoma on alajuoksulla lyhyen matkaa Asilanjoki (Асиланйоки tai Аилан-йоки, Ailanjoki), sitten Venäjän puolella Kokkolanjoki (Кокколанйоки) eli suomalaisittain useimmiten Hiitolanjoki. Joki virtaa Venäjällä 44 kilometriä ja Suomessa 9 kilometriä [8]. Hiitolanjoen yläpuolista ja pääuomaksi katsottua vesireittiä ei ole esitelty missään lähteessä. Jos pääuomaksi valittaisiin Silamusjoen vesistöreitti, olisi tämän vesistöreitin valuma-alueen pinta-ala on 262 neliökilometriä [9]. Simpeleenjärven kautta virtaavan vesistöreitin valuma-alueen pinta-ala on 792 neliökilometriä [10], joten vesistöreitti seuraa järven eri selkiä järven koillisosaan (32 km), josta se jatkuu Joensuunjoen reittiä Venäjän puolelle [11]. Joensuunjoen reitin valuma-alueen pinta-ala on 192 neliökilometriä ja sille vaihtoehtoinen pohjoisesta tuleva Vääräjoen valuma-alueen pinta-ala on 174 neliökilometriä [12]. Joensuunjoen reitillä Joensuunjoki (3 km) alkaa Tyrjänjärvestä (5–6 km), johon laskee Ylä-Tyrjästä alkava venäläinen Haisuanjoki (7 km [13]). Ylä-Tyrjään (2 km) laskee Pienestä Rautjärvestä alkava Myllyjoki ja ylimpänä sijaitsee lyhyt Palokummunjoki (yhteensä 15 km [7]). Kartoista Silamusjoesta alkaen mitattu pääuoman yläosan pituus on noin 64 kilometriä, ja joko Hiitolanjoen valuma-alueen pääuoman pituudeksi alle 120 kilometriä.

Pääuoman sivujokia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hiitolanjoen sivu-uomia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hiitolanjoen suurimpina sivu-uomina on kaksi sivujokea ja muutamat sivuojat, jotka on lueteltu alla sijaitsevassa taulukossa. Taulukon tietojen lähteet on esitelty taulukon alla ja eritelty riveittäin taulukon oikeassa sarakkeessa.

Sivu-uoman
nimi
suom.
Nimi
ven.
 
Pääuoman
kohta
 
Etäisyys
Laatokasta
(km)
Pituus
(km)
 
Virtaama
(MQ m³/s)
 
Valuma-
alue
(km²)
Lähteet
 
 
Hiitolanjoki laskee Laatokan itärantaan
Otrasenoja Otrasenoja (Отрасеноя) alajuoksu 6,3,3,3,–,–,–
Rihavaaranoja Rihavaranoja (Рихавараноя) alajuoksu 6,3,3,3,–,–,–
Änäjoki Enjajoki (Эняйоки) alajuoksu 34 33 146 6,2,3,2,2,–,2
Murto-oja Murtooja (Муртоя) alajuoksu 6,3,3,3,–,–,–
Suomen ja Venäjän väliseltä rajalta on 44 kilometriä Laatokkaan [8]
Korkeamäenoja Lahnanen 49 pit 14 5,3,3,3,–,–,7
Lohijoki Lahnanen 50 pit 10 5,3,3,3,–,–,7
Silamusjoki Simpele 51 pit 262 5,3,3,3,–,–,7
Hiitolanjokea on Silamusjoesta vielä 2 kilometriä jäljellä [8] ja pääuomaa on Hiitolanjoesta vielä
55 kilometriä jäljellä. Pääuomaan kuuluu seuraavana keskijuoksulla sijaitseva Simpelejärvi.[a]

Lähteet: 1 = sivujoen oma artikkeli, 2 = luettu Venäjän vesistörekisterin tietokannasta ([14]), 3 = katsottu Internetin karttapalveluista [b], 4 = katsottu joen venäjänkielisen wikipedian artikkelista, 5 = Karttapaikan verkkopalvelu, 6 = katsottu vanhoista suomalaiskartoista [15], 7 = katsottu Suomen ympäristökeskuksen VALUE-palvelusta ([9][16][17])

Simpeleenjärven osuuden laskujoet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Simpelenjärvi ja Kivijärvi laskevat tehtaisen voimalaitoksien läpi Hiitolanjokeen. Valuma-alueen pääuomaan kuuluva Joensuunjoki on merkitty lihavoidulla nimellä taulukkoon.

Sivu-uoman
nimi
suom.
Nimi
ven.
 
Pääuoman
kohta
 
Etäisyys
Laatokasta
(km)
Pituus
(km)
 
Virtaama
(MQ m³/s)
 
Valuma-
alue
(km²)
Lähteet
 
 
Simpeleenjärvi ja Kivijärvi laskevat Hiitolanjokeen, joka laskee 53 kilometrin jälkeen Laatokkaan [8].
Lahdenoja Kivijärvi 55 23 5,–,3,5,–,–,7
Peruspohjanjoki Simpelejärvi 63 54 5,–,3,5,–,–,7
Sukkellamminjoki Simpelejärvi 64 5,–,3,5,–,–,–
Myllyjoki Simpelejärvi 71 10 5,–,3,5,–,–,7
Romanonjoki Simpelejärvi 72 18 5,–,3,5,–,–,7
Koirajoki Simpelejärvi 76 10 5,–,3,5,–,–,7
Joensuunjoki Simpelejärvi 85 192 5,–,3,5,–,–,7
Siimesoja Simpelejärvi 87 5,–,3,5,–,–,–
Majojienjoki Simpelejärvi 90 46 5,–,3,5,–,–,7
Vääräjoki Simpelejärvi 91 174 5,–,3,5,–,–,7
Pääuomaa on Joensuunjoella ja sen yläpuolella vielä noin 35 kilometriä.

Lähteet: 1 = sivujoen oma artikkeli, 3 = katsottu Internetin karttapalveluista, 4 = katsottu joen venäjänkielisen wikipedian artikkelista, 5 = Karttapaikan verkkopalvelu, 6 = katsottu vanhoista suomalaiskartoista [15], 7 = katsottu Suomen ympäristökeskuksen VALUE-palvelusta ([18][19][20][21][22][11][23][12])

Tyrjänjärven–Pieni Rautjärven valuma-alueen sivu-uomat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyrjänjärven–Pieni Rautjärven valuma-alueen pääuomassa on joitakin pieniä sivu-uomia, joita on lueteltu alla olevassa taulukossa. Tietojen lähteet on lueteltu taulukon alla ja niitä on eritelty kunkin sivu-uoman osalta oikeassa sarakkeessa.[24][6]

Sivu-uoman
nimi
suom.
Nimi
ven.
 
Pääuoman
kohta
 
Etäisyys
Laatokasta
(km)
Pituus
(km)
 
Virtaama
(MQ m³/s)
 
Valuma-
alue
(km²)
Lähteet
 
 
Joensuunjoki laskee Simpelejärveen, josta on noin 85 kilometriä Laatokkaan.
Humallamminoja Tyrjänjärvi 93 4 5,–,3,5,5,–,–
Myllyoja Haisuanjoki 99 5,–,3,3,–,–,–
Malahvinoja Malahvinjoki (Малахвинйоки) Haisuanjoki 101 6,3,3,3,–,–,–
Rajajoki Ylä-Tyrjä 102 5,–,3,3,–,–,–
Koskutjoki Koskutjoki (Коскутйоки) Ylä-Tyrjä 104 10 20 5,3,3,3,5,–,7
Kivikkoja Pieni Rautjärvi 105 5,–,3,5,–,–,–
Saarenjoki Pieni Rautjärvi 105 2 5,–,3,5,5,–,–
Koskenjoki Pieni Rautjärvi 107 6 15 5,–,3,5,5,–,7
Kontionjoki Pieni Rautjärvi 108 4 5,–,3,5,5,–,–
Koskutjoki Pieni Rautjärvi 111 5 5,–,3,5,5,–,–
Pahansillanjoki Pieni Rautjärvi 111 5,–,3,5,–,–,–
Raitilanjoki Palokummunjoki 113 5,–,3,5,–,–,–
Pääuomaa on Palokummunjoessa Raitilanjoen yläpuolella vielä 5 kilometriä.

Lähteet: 1 = sivujoen oma artikkeli, 3 = katsottu Internetin karttapalveluista, 4 = katsottu joen venäjänkielisen wikipedian artikkelista, 5 = Karttapaikan verkkopalvelu, 6 = katsottu vanhoista suomalaiskartoista [13], 7 = katsottu Suomen ympäristökeskuksen VALUE-palvelusta ([25][26])

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huomioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Pääuoman kulku ja pituuden määritys on päätelty yhdistelemällä eri lähteitä ja mittaamalla osuuksia karttapalveluiden sivustoilta. Päättely on esitetty artikkelin kappaleessa ”Pääuoma”.
  2. Asia katsottu Internetin karttapalveluista kuten esimerkiksi Google Earth, GeoMixer tai ACME.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126. Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4.
  2. a b Hiitolanjoen vesistö Karttaikkuna. Paikkatietoikkuna. Viitattu 7.4.2023.
  3. ”Part IV, Chapter 8”, Drainage Basin of The Baltic Sea. Second Assessment of Transboundary Rivers, Lakes and Groundwaters. UNECE, 2011. verkkosivu (PDF) (viitattu 7.4.2023). (englanniksi)
  4. a b c d Komulainen, S.F: & al.: Assessing the Environmental Conditions of Rivers on the Northern Coast of Lake Ladoga by Chemical Characteristics and the Structure of Hydrobiocenoses. Water Resources, 2016, 43. vsk, nro 3, s. 486–494. Pleiades Publishing. ISSN 0097-8078. ResearchGate (PDF). Viitattu 12.1.2022. (englanniksi)
  5. Kokkolanjoki (Кокколанйоки) (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 21.3.2022. (venäjäksi)
  6. a b c d Hiitolanjoki (03) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 21.3.2022.
  7. a b Pienen Rautjärven latvahaara (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 19.3.2022.
  8. a b c d Hiitolanjoki Lappeenranta: Saimaan vesiensuojeluyhdistys ry. Viitattu 23.3.2022.
  9. a b Silamusjoen valuma-alueen pinta-alamääritys, VALUE - Valuma-alueen rajaamistyökalu KM10, Suomen ympäristökeskus, viitattu 19.3.2022
  10. Hiitolanjoen yläosan valuma-alueen pinta-alamääritys, VALUE - Valuma-alueen rajaamistyökalu KM10, Suomen ympäristökeskus, viitattu 19.3.2022
  11. a b Joensuunjoen valuma-alueen pinta-alamääritys, VALUE - Valuma-alueen rajaamistyökalu KM10, Suomen ympäristökeskus, viitattu 19.3.2022
  12. a b Vääräjoen valuma-alueen pinta-alamääritys, VALUE - Valuma-alueen rajaamistyökalu KM10, Suomen ympäristökeskus, viitattu 19.3.2022
  13. a b Haisuanjoki. Kartassa: Topografinen kartta 1:100 000. Kartan verkkoversio Maanmittauslaitoksen Karjalan kartat -palvelussa (viitattu 19.3.2022)
  14. Änäjoki, Эняйоки (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 22.3.2022. (venäjäksi)
  15. a b Hiitolanjoki. Kartassa: Topografinen kartta 1:100 000. Kartan verkkoversio Maanmittauslaitoksen Karjalan kartat -palvelussa (viitattu 21.1.2022)
  16. Lohijoen valuma-alueen pinta-alamääritys, VALUE - Valuma-alueen rajaamistyökalu KM10, Suomen ympäristökeskus, viitattu 21.3.2022
  17. Korkeamäenojan valuma-alueen pinta-alamääritys, VALUE - Valuma-alueen rajaamistyökalu KM10, Suomen ympäristökeskus, viitattu 21.3.2022
  18. Lahdenojan valuma-alueen pinta-alamääritys, VALUE - Valuma-alueen rajaamistyökalu KM10, Suomen ympäristökeskus, viitattu 21.3.2022
  19. Peruspohjanjoen valuma-alueen pinta-alamääritys, VALUE - Valuma-alueen rajaamistyökalu KM10, Suomen ympäristökeskus, viitattu 21.3.2022
  20. Myllyjoen valuma-alueen pinta-alamääritys, VALUE - Valuma-alueen rajaamistyökalu KM10, Suomen ympäristökeskus, viitattu 21.3.2022
  21. Romanonjoen valuma-alueen pinta-alamääritys, VALUE - Valuma-alueen rajaamistyökalu KM10, Suomen ympäristökeskus, viitattu 21.3.2022
  22. Koirajoen valuma-alueen pinta-alamääritys, VALUE - Valuma-alueen rajaamistyökalu KM10, Suomen ympäristökeskus, viitattu 21.3.2022
  23. Majojienjoen valuma-alueen pinta-alamääritys, VALUE - Valuma-alueen rajaamistyökalu KM10, Suomen ympäristökeskus, viitattu 21.3.2022
  24. Tyrjänjärven–Pieni Rautjärven valuma-alue (03.04) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 22.3.2022.
  25. Koskutjoen valuma-alueen pinta-alamääritys, VALUE - Valuma-alueen rajaamistyökalu KM10, Suomen ympäristökeskus, viitattu 21.3.2022
  26. Koskenjoen valuma-alueen pinta-alamääritys, VALUE - Valuma-alueen rajaamistyökalu KM10, Suomen ympäristökeskus, viitattu 21.3.2022

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]