Hietikkonata
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Hietikkonata | |
---|---|
Tieteellinen luokittelu | |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Alakunta: | Putkilokasvit Tracheophyta |
Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
Kladi: | Commelinids |
Lahko: | Poales |
Heimo: | Heinäkasvit Poaceae |
Suku: | Pikkunadat Festuca |
Laji: | polesica |
Kaksiosainen nimi | |
Festuca polesica |
|
Synonyymit | |
|
|
Katso myös | |
Hietikkonata (Festuca polesica) on pikkunatojen sukuun kuuluva heinäkasvi. Se muistuttaa lampaannataa (Festuca ovina), jonka kanssa se kuuluu samaan lajiryhmään, lampaannataryhmään (Festuca ovina -ryhmä). Hietikkonata kasvaa 20–60 senttimetriä korkeaksi ja muodostaa tiheitä mättäitä. Lehdet ovat sileitä ja harmaanvihreitä, rihmamaisia – neljän millimetrin levyisiä.[2][3]
Hietikkonata Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomessa hietikkonata on hyvin harvinainen vain ihan lounaassa kasvava heinä. Sen esiintymiä on löydetty Varsinais-Suomesta ja Hankoniemeltä.[4][3] Lajin kasvupaikkoja Suomessa ovat merenrantojen hietikot ja dyynit.[3] Hietikkonata on luokiteltu silmälläpidettäväksi lajiksi, jota uhkaa elinympäristön kuluminen tai umpeenkasvaminen.[5][6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Suomen Lajitietokeskus: Hietikkonata – Festuca beckeri | Taksonomia Laji.fi. Viitattu 4.12.2023.
- ↑ Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio, s. 821. 2. painos. Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H. Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1.
- ↑ a b c Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T.: Kasviatlas 2010: Levinneisyyskartat (Hietikkonata Festuca polesica) 2011. Helsinki: Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo.
- ↑ Hietikkonata – Festuca polesica Punaisen kirjan verkkopalvelu. Viitattu 12.9.2021.
- ↑ Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010, s. 195. Helsinki: Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, 2010. ISBN 978-952-11-3805-8.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|