Hietatiira

Wikipedia

Hietatiira
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya Kunta: Eläinkunta Animalia Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata Luokka: Linnut Aves Lahko: Rantalinnut Charadriiformes Heimo: Tiirat Sternidae Suku: Sterna Laji: nilotica
Kaksiosainen nimi
Sterna nilotica Gmelin, 1789
Katso myös
Hietatiira Wikispeciesissä   Hietatiira Commonsissa

Hietatiira (Sterna nilotica tai Gelochelidon nilotica) on laajalle levinnyt merilintu. Lajin nimesi Johann Friedrich Gmelin 1789.

Sisällysluettelo 1 Koko ja ulkonäkö 2 Esiintyminen 3 Elinympäristö 4 Lisääntyminen 5 Ravinto 6 Lähteet 7 Aiheesta muualla

[muokkaa] Koko ja ulkonäkö

Musta lakki ja voimakas musta nokka, valkea pää ja kaula, harmaa selkä. Talvipuvussa lakki puuttuu ja silmän takana on tumma täplä. Sukupuolet ovat samanvärisiä. Pituus 35-42 cm, siipien kärkiväli 85-115 cm ja paino 130-300 grammaa. Koiras on kieman kookkaampi.

Lajista tunnetaan 6 alalajia: nimialalaji nilotica Eurooppa, Afrikka ja läntinen Aasia, affinis itäinen Aasia, aranea Yhdysvallat ja Länsi-Intia sekä 3 kaukaisempaa alalajia Pohjois- ja Etelä-Amerikassa sekä Australiassa.

[muokkaa] Esiintyminen

Kosmopoliitti laji, joka esiintyy kaikissa maanosissa paitsi Etelämantereella. Pesiviä erillisiä populaatioita on satoja. Euroopassa Suomea lähimmät pesimäalueet ovat Tanskassa ja Saksassa. Vahvinta aluetta on ollut Kaspianmeren seutu. Hietatiira pesii myös Yhdysvaltain itä- ja länsirannikolla sekä Länsi-Intian saaristossa. Maailman populaatio on kooltaan 79 000–310 000 yksilöä.

Hietatiira on muuttolintu, joka talvehtii pääasiassa päiväntasaajan eteläpuolisilla rannikoilla mutta paikoin myös sisämaan suurien vesistöjen lähettyvillä, kuten Afrikassa Niilin yläjuoksulla ja Nigerjoella, Intian niemimaan suurien jokien varsilla sekä paikoin Australian itä- ja eteläosissa. Lajin kanta on elinvoimainen.

Suomessa lajia on toistaiseksi tavattu kahdesti: 25.5.1988 Kirkkonummen Porkkalassa ja 1.8.1988 Eckerön Märketillä.^lähde?

[muokkaa] Elinympäristö

Nimensä mukaisesti hietatiira viihtyy hiekkaisilla rannoilla, missä on vain vähän puita tai muuta korkeaa kasvillisuutta. Hietatiiraa tavataan myös monenlaisilla muilla kosteikoilla ja esimerkiksi hanhien laiduntamalla niityllä. Lajia tavataan vain harvoin kaukana avomerellä.

[muokkaa] Lisääntyminen

Hietatiira pesii yhdyskunnittain kerran kesässä. Jos munapesä tuhoutuu, voi munia uuden pesyeen. Pesä on avoimesti maassa, tavallisesti lähellä ruohomätästä tai muuta kasvillisuutta. Pesä on kuoppa hiekassa, johon on aseteltu jokunen ruohonkorsi tai roska. Molemmat puolisot rakentavat pesää. Naaras munii päivittäin 1–4 munaa, tavallisesti 3. On tavattu myös 5–7 munaisia pesiä, mutta silloin on asialla todennäköisesti ollut 2 naarasta. 1-munaisista pesistä on luultavasti kadonnut munia. Haudonta-aika on 22–23 päivää, naaras hautoo ahkerammin. Poikaset ovat pesäpakoisia ja jättävät pesän 1–4 päivän ikäisinä piiloutuen kasvillisuuden sekaan. Emot ruokkivat niitä 9–19 kertaa päivän aikana. Poikaset oppivat lentämään 28–35 päivän ikäisinä ja tulevat itsenäisiksi 3 kuukautta vanhoina.

[muokkaa] Ravinto

Hietatiira saalistaa pääasiassa noukkimalla saaliin vedestä, harvoin syöksysukeltamalla, sekä syöksymällä maan pinnalta. Ravinto on hyvin monipuolista, kuten laaja valikoima hyönteisiä ja muita selkärangattomia, matelijoita, sammakkoeläimiä, äyriäisiä, pääjalkaisia, pikkunisäkkäitä, lintujen munia ja poikasia sekä kaloja.

[muokkaa] Lähteet

• Cramp, Stanley et al. 1985: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. Vol. IV. – Oxford University Press. Hong Kong. ISBN 0-19-857505-X
• Rariteettikomitea

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Hietatiira Lintukuva.fi -verkkopalvelussa