Hietakäärmetähti
| Hietakäärmetähti | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Eukaryootit Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Piikkinahkaiset Echinodermata |
| Luokka: | Käärmetähdet Ophiuroidea |
| Lahko: | Varsinaiset käärmetähdet Ophiurae |
| Heimo: | Ophiolepidae |
| Suku: | Ophiura |
| Laji: | ophiura |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
|
Asterias ophiura |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Hietakäärmetähti (Ophiura ophiura) on varsinaisten käärmetähtien lahkoon kuuluva hiekanruskea käärmetähti, joka elää Atlantin valtameren koillisosissa ja Välimeressä.[1][2][3]
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hietakäärmetähdellä on pieni ja kulmikas keskiruumis, jonka halkaisija on enintään 3,5 senttimetriä. Keskiruumiista erkanee viisi lyhyttä, lonkeromaista sädehaaraa, joiden tyvessä on nivel ja kolmekymmentä hyvin pientä ihokidusta eli papulaa. Eläimen väri vaihtelee harmaanruskeasta hiekanruskeaan ja on keskiruumiin alapuolella hieman vaaleampi kuin muualla.[1]
Sädehaarat ovat muodostuneet leveistä kalkkilevyistä, joiden molemmilla laidoilla on kolme sädehaaran myötäistä piikkiä. Keskiruumista peittävät suuret suomut ja kalkkilevyt. Sisimmissä imujalkapareissa on 3–4 uloketta, keskimmäisissä kaksi ja uloimmassa vain yksi. Keskiruumiin alapinnalla sijaitsevaa suuaukkoa ympäröivät säteittäin suuret leualliset kalkkikilvet. Jokaisessa leuassa on rivi hampaita sekä 4–6 suupapulaa kummallakin puolella.[1]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hietakäärmetähteä tavataan Atlantin valtameren koillisosissa Norjasta Madeiralle ulottuvalla vyöhykkeellä sekä Välimeressä.[1]
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hietakäärmetähti elää yleensä pehmeällä pohjalla vuorovesivyöhykkeellä tai sen alapuolella 200 metrin syvyyteen saakka. Joskus se kätkeytyy pohjahiekkaan- tai liejuun.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Ophiura ophiura. Marine Species Identification Portal. ETI BioInformatics. Arkistoitu 3.5.2013. Viitattu 9. elokuuta 2010. (englanniksi)
- ↑ Numminen, Maija (toimituspäällikkö): ”Piikkinahkaiset”, Spectrum Tietokeskus. 9. osa. Porvoo: WSOY, 1979. ISBN 951-0-07248-6.
- ↑ Vallardi, Francesco (päätoimittaja): Uusi suuri eläinkirja IV. Milano: WSOY, 1971.
| ||||||||||