Hervannan keskusakseli
Hervannan keskusakseli on Tampereella Hervannan kaupunginosassa sijaitseva julkisten rakennusten kokonaisuus, joka on suunniteltu ja rakennettu vuosina 1974–1989. Keskusakseli kuuluu arkkitehtipari Raili ja Reima Pietilän päätöihin, ja se muodostaa valtakunnallisesti merkittävän kulttuuriympäristön.[1][2]
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tampereen kaupunginhallitus järjesti vuonna 1967 ideakilpailun, jolla pyrittiin löytämään toimiva kaavoitustapa Hervannan alueelle sijoitettaville korkeakouluille, asuntoalueille ja monipuolisten palvelujen keskukselle. Kilpailun voitti arkkitehti Aarno Ruusuvuori, jonka ehdotuksessa näkyi aikakaudelle tyypillinen Venetsian ihannointi. Ruusuvuori oli sijoittanut autotiet omiin ”kanaviinsa” ja kevyen liikenteen väylät ylemmälle tasolle. Myös julkiset palvelut muodostivat suunnitelmassa oman akselinsa, joka ristesi valtatien kanssa ja rakentui osittain sen päälle.[1] Tällainen tiivis kaupunkirakenne toimi vastakohtana puutarhakaupunki-ideologialle.[2]
Kaupunki jatkoi Hervannan suunnittelua itsenäisesti Ruusuvuoren ehdotuksen pohjalta. Autoja ja muuta liikennettä ei lopulta muutamaa ylikulkusiltaa lukuun ottamatta erotettu eri tasoihin, mutta muun muassa kompaktin keskusakselin ajatus omaksuttiin. Koska Hervannan laatikkomaista kaupunkikuvaa oli ehditty kritisoida paljon, julkisten rakennusten suunnittelijoiksi pyydettiin kuuluisat arkkitehdit Raili ja Reima Pietilä. Heidän odotettiin luovan Tampereen ”tytärkaupungille” uniikin ja arvokkaan keskustan.[1]
Rakennukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pietilät aloittivat keskusakselin suunnittelun vuonna 1974. Ensimmäisenä valmistuivat seurakunta- ja vapaa-aikakeskus sekä liikekeskus, jotka otettiin käyttöön syksyllä 1979. Toisen rakennusvaiheen muodosti kolmiosainen Hervannan toimintakeskus, joka valmistui vuonna 1989. Keskusakselin jatkoksi oli sen jälkeen tarkoitus sijoittaa vielä leikkipuisto, urheilutalo, uimahalli ja jäähalli, mutta ne eivät koskaan toteutuneet. Pietilät työskentelivät vuosina 1989–1993 Mäntyniemen parissa, ja Reima Pietilä kuoli vuonna 1993. Alkanut lama-aika vaikutti siihen, ettei keskusakselin kolmannelle rakennusvaiheelle enää etsitty uutta suunnittelijaa.[1]
Pietilöiden alkuperäistä liikekeskusta on laajennettu vuosina 2006–2007. Uudisosa vastaa leveydeltään ja korkeudeltaan vanhaa puolta, ja sen on suunnitellut arkkitehtitoimisto Eero Lahti Oy.[2]
Arkkitehtuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Keskusakselin suunnittelussa Pietilät pitivät tärkeänä sitä, että sisä- ja ulkotilat muodostavat yhteisen jatkumon, niin sanotun tilauran. Julkisivut ja rakennusmassat he jäsentelivät siten, että keskusakseli hahmotetaan ikään kuin yhdeksi rakennukseksi. He tavoittelivat houkuttelevaa miljöötä, joka herättää uteliaisuutta, kutsuu viihtymään ja kannustaa sosiaaliseen kanssakäymiseen.[1]
Keskusakselin arkkitehtuurissa korostuvat paikallisuus (suomalaisuus), historialliset viitteet ja paikan hengen kunnioitus. Pietilät valitsivat julkisivumateriaaliksi punaisen tiilen, koska se loi ajatuksellisen yhteyden Tampereen vanhoihin tehdasrakennuksiin. Nuori lähiö haluttiin näin kytkeä kaupungin menneisyyteen. Punatiili sai myös keskusakselin julkiset rakennukset erottumaan ympäröivistä betonikerrostaloista. Jälkeenpäin tämä kontrasti on heikentynyt, kun alueelle on noussut lisää punatiilisiä rakennuksia.[1]
Museovirasto on vuonna 2009 sisällyttänyt Hervannan keskusakselin valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen luetteloon.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Lehto, Anna-Leena: Hervannan toimintakeskuksen terveysasemarakennus: Rakennushistoriaselvitys (PDF) 2014. Tampere: Pirkanmaan maakuntamuseo. Viitattu 9.8.2017.
- ↑ a b c d Hervannan keskusakseli Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. 22.12.2009. Helsinki: Museovirasto. Viitattu 9.8.2017.