Hervé Guibert

Hervé Guibert
Henkilötiedot
Syntynyt	14. joulukuuta 1955 Saint-Cloud, Ranska
Kuollut	27. joulukuuta 1991 (36 vuotta) Pariisi, Ranska
Kansalaisuus	ranskalainen
Ammatti	kirjailija, lehtimies, valokuvaaja
Kirjailija
Äidinkieli	ranska
Tuotannon kieli	ranska
Aikakausi	1977–1991
Esikoisteos	La mort propangande (1977)
Palkinnot
1984 César-palkinto: paras käsikirjoitus elokuvasta L'homme blessé (yhdessä Patrice Chéreaun kanssa)
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Hervé Guibert (14. joulukuuta 1955 Saint-Cloud Ranska – 27. joulukuuta 1991 Pariisi) oli ranskalainen kirjailija, toimittaja ja valokuvaaja.

Hän syntyi keskiluokkaiseen perheeseen ja vietti varhaisvuotensa Pariisissa. Vuosina 1970–1973 hän asui perheensä kanssa La Rochellessa. Hän kuitenkin palasi Pariisiin heti kun olosuhteet perheessä sen sallivat. Hän ei päässyt Pariisissa opiskelemaan elokuvantekoa ja myös yritti sitten näyttelemistä mutta päätyi kuitenkin lopulta valokuvauksen ja lehtityön pariin.

Vuonna 1977 ranskalainen kustantaja Régine Deforges julkaisi hänen ensimmäisen teoksensa La mort propagande. Koska nuori kirjailija ei halunnut menettää ainuttakaan tilaisuutta itsensä markkinoinnissa, hän lähetti kopiot teoksestaan Roland Barthesille ja Michel Foucaultille, koska uskoi olevansa pian Ranskan johtava gay-intellektuelli. Guibertin ystävyys ja kumppanuus tulivat erittäin tärkeiksi filosofi Foucault'lle.

Seuraavana vuonna Guibert sai kiinnityksen arvovaltaiseen ranskalaisen Le Monde -sanomalehden toimituskuntaan. Samana vuonna (1978) hän julkaisi toisen teoksensa Les aventures singulières. Hervé Guibert sai yhdessä Patrice Chéreaun kanssa Ranskan elokuva-akatemian César-palkinnon parhaasta käsikirjoituksesta teoksesta L'homme blessé. Guibert oli tavannut Chéreaun teatterivuosinaan.

Vuonna 1985 Guibert julkaisi teoksen Des aveugles, joka on novelli hänen toiminnastaan nuorten kuurojen instituutissa. Siellä hän luki kirjoja sokeille lapsille. Tätä ennen, vuonna 1983 ja vuotta ennen filosofi Foucault'n kuolemaa aidsiin. Myös hänen miesystävällaan Hans Georg Bergerillä oli todettu myös hiv-positiivisuus. Myöskään Guibert ei säästynyt sairauden vitsaukselta. Tästä muodostui nuoren kirjailijan läpimurron perusta. Hänen kirjansa À l'ami qui ne m'a pas sauvé la vie (suom. Ystävälle joka ei pelastanut henkeäni, 1991) julkaistiin vuonna 1990. Tässä teoksessa hän kertoo avoimesti tartunnastaan ja sairaudestaan. Samalla hän paljasti myös Foucault'n sadomasokistiset mieltymyksen. Yhtäkkiä kirjan ilmestymisen jälkeen kirjailija totesi olevansa tiedotusvälineiden huomion keskipisteessä. Hänestä kirjoittivat niin sanomalehdet, aikakauslehdet kuin kirjallisuusjulkaisutkin, ja hän oli läsnä useiden televisiokanavien kulttuuriohjelmissa. Guibert'n seuraava teos Le protocole compassionnel ilmestyi vuonna 1991.

Tämän jälkeen Guibert työskenteli kiivaasti koko sen ajan, mitä hänellä oli elämää vielä jäljellä. Kaksi uutta teosta ilmestyi vuonna 1992 postuumisti: L'homme au chapeau rouge ja Cytomégalovirus, joka ilmestyi tammikuussa 1992. Samassa kuussa Ranskan televisiossa esitettiin La Pudeur ou l'impudeur, Guibert'n itsensä tekemä filmi viimeisestä kymmenestä elinvuodestaan sekä (porno)grafisia teoksia hänen häviämästään taistelusta aidsia vastaan. Guibert kuoli kuitenkin Pariisin lähellä sijaitsevassa Clamart'ssa yritettyään ensin itsemurhaa aidsin aiheuttamien suurten tuskien tähden. Ennen tätä hän oli kuitenkin avioitunut rakastettunsa Hans Georg Bergerin lapsen äidin kanssa, jotta hänen tekijänoikeuspalkkionsa säilyisivät ”suvussa”.

Teokset

• Zouc par Zouc (1974)
• La Mort propagande, R. Deforges, Pariisi, 1977, 137 s. ISBN 2-901980-57-0
• Suzanne et Louise : roman-photo, Hallier, «Kuvitettu» Pariisi, 1980, ISBN 2-86297-040-9
• L'Image fantôme, Éditions de Minuit, Pariisi, 1981, 173 s. ISBN 2-7073-0585-5
• Les Aventures singulières, Éditions de Minuit, Pariisi, 1982, 120 s. ISBN 2-7073-0613-4
• Les Chiens, Éditions de Minuit, Pariisi, 1982, 36 s. ISBN 2-7073-0615-0
• Voyage avec deux enfants, Éditions de Minuit, Pariisi, 1982, 121 s. ISBN 2-7073-0624-X
• Les Lubies d'Arthus, Éditions de Minuit, Paris, 1983, 117 s. ISBN 2-7073-0654-1
• L'Homme blessé : scénario et notes, Elokuvakäsikirjoitus Patrice Chéreau kanssa, Éditions de Minuit, Pariisi, 1983, 199 s. ISBN 2-7073-0643-6
• Le Seul visage, valokuvateos, Éditions de Minuit, Pariisi, 1984, 63 s. ISBN 2-7073-0688-6
• Des aveugles, Gallimard, Pariisi, (1985), 140 s. ISBN 2-07-070359-2
• Mes Parents, Gallimard, Pariisi, 1986, 170 s. ISBN 2-07-070657-5
• "Vous m'avez fait former des fantômes", Gallimard, Pariisi, 1987, 207 s. ISBN 2-07-071151-X
• Les Gangsters, Éditions de Minuit, Pariisi, 1988, 108 s. ISBN 2-7073-1176-6
• Mauve le Vierge : nouvelles, Gallimard, Pariisi, 1988, 156 s. ISBN 2-07-071359-8
• L'Image de soi ou l'Injonction de son beau moment ? (1988)
• Fou de Vincent, Éditions de Minuit, Pariisi, 1989, 85 s. ISBN 2-7073-1295-9
• L'Incognito : roman, Gallimard, Pariisi, 1989, 226 s. ISBN 2-07-070970-1
• À l'ami qui ne m'a pas sauvé la vie, Gallimard, Pariisi, 1990, 265 s. ISBN 2-07-071890-5 (suom. Ystävälle joka ei pelastanut henkeäni, suomentanut Erkki Jukarainen, Tammi, ISBN 951-30-9577-0)
• Le Protocole compassionnel, Gallimard], Pariisi, 1991, 226 s. ISBN 2-07-072226-0
• La Mort propagande : et autres textes de jeunesse, R. Deforges, Pariisi, 1991, 338 s. ISBN 2-905538-72-4
• Mon valet et moi : roman cocasse, Éditions du Seuil, Pariisi, 1991, 89 s. ISBN 2-02-013302-4
• Vice, kirjailijan valokuvin kuvitettu, J. Bertoin, Pariisi, 1991, 101 s.-[16] s. kuvia. ISBN 2-87949-004-9

Postuumina julkaistu:

• L'Homme au chapeau rouge : roman, Gallimard, Pariisi, 1992, 153 s. ISBN 2-07-072573-1
• Cytomégalovirus : journal d'hospitalisation, Éditions du Seuil, Pariisi, 1992, 92 s. ISBN 2-02-014727-0
• Le Paradis : roman, Gallimard, Pariisi, 1992, 140 s. ISBN 2-07-072875-7
• Photographies, Gallimard, Pariisi, 1993, 120 s. ISBN 2-07-073290-8
• Vole mon dragon : théâtre, Gallimard, «Le manteau d'Arlequin», Pariisi, 1994, 71 s. ISBN 2-07-073945-7
• La piqûre d'amour : et autres textes ; suivi de La chair fraîche, Gallimard, Pariisi, 1994, 198 s. ISBN 2-07-073798-5
• Enquête autour d'un portrait : sur Balthus, esipuhe Éric de Chassey, Les Autodidactes, Pariisi, 1997, 44 s. ISBN 2-912124-01-8
• Lettres d'Égypte : du Caire à Assouan, 19.., valokuvat Hans Georg Berger, Actes Sud, «Voir et dire», Arles, 1995, 70 s. ISBN 2-7427-0557-0
• La photo, inéluctablement : recueil d'articles sur la photographie, 1977-1985, Gallimard, Pariisi, 1999, 520 s. ISBN 2-07-075183-X
• Le Mausolée des amants : journal, 1976-1991, Gallimard, Pariisi, 2001, 435 s. ISBN 2-07-076354-4

Lähteet

• Arnaud Genon, Hervé Guibert. Vers une esthétique postmoderne, L'Harmattan, coll. Critiques littéraires, 2007.
• Coming out-sivun henkilökuva
• Stéphane Grisi, Dans l'intimité des maladies : de Montaigne à Hervé Guibert, 1996.
• Coll., le Corps textuel d'Hervé Guibert, 1997.
• François Buot, Hervé Guibert : le Jeune Homme et la mort, 1999.
• Bruno Blanckeman, les Récits indécidables : Jean Echenoz, Hervé Guibert, Pascal Quignard, 2000.
• Jean-Pierre Boulé, Hervé Guibert : l'entreprise de l'écriture du moi, 2001 (Katso Arnaud Genon kritiikki Fabula -sivuilla [1] (Arkistoitu – Internet Archive).
• Christian Soleil, Hervé Guibert, 2002.
• Mathieu Lindon, Je vous écris : récits critiques, 2003.

Aiheesta muualla

• Hervé Guibert sivusto