Herttua Siniparran linna

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Herttua Siniparran linna
Barbebleue.jpg
Alkuperäinen nimi A kékszakállú herceg vára
Määritelmä -
Säveltäjä Béla Bartók
Libretto Béla Balázs
Pohjautuu Siniparta-tarinaan
Tyylilaji -
Kantaesitys 1918
Budapest
aikajana Bartókin edellinen= oopperoista
{{{edellinen}}}
-
Herttua Siniparran linna
1911
-
-

Herttua Siniparran linna (A kékszakállú herceg vára) on Béla Bartókin vuonna 1911 säveltämä, Siniparta-satuun perustuva ooppera, johon libreton on kirjoittanut Béla Balázs. Teos esitettiin ensimmäisen kerran vasta vuonna 1918, sillä Bartók kirjoitti teoksen niin suurelle orkesterille, että teosta ei uskottu voitavan esittää.

Henkilöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Synopsis[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näyttämö esittää herttua Siniparran linnan salia, johon ulkoa johtaa pieni rautainen ovi; linna on ikkunaton ja pimeä. Siniparta johdattaa Judithin rautaoven kautta saliin. Tämä on jättänyt vanhempansa, veljensä ja sulhasensa seuratakseen Sinipartaa ja tullakseen hänen vaimokseen. Herttua kysyy, haluaako Judith jäädä hänen luokseen, ja tämä vastaa hänen vuokseen jo jättäneen kotinsa. Siniparta painaa hänet rintaansa vasten, rautainen ovi sulkeutuu heidän takanaan. Judith pyytää Sinipartaa näyttämään hänelle linnaansa. Hän huomaa seitsemän mustaa ovea salin seinässä. Hän koputtaa ensimmäiseen ja kuulee vastaukseksi valittavan huokauksen. Siniparran antamalla avaimella Judith avaa oven, josta tulvii punainen valovirta huoneeseen. Ovi johdattaa kidutuskammioon, jonka seinät ovat verestä punaiset. Judith haluaa avata myös muut ovet. Toisen takana on asehuone julmine sotavarusteineen, jotka loistavat kellanpunaisessa valossa. Kolmas ovi kätkee aarrekammion loistavine kruunuineen, koruineen ja jalokivineen, joista kultainen valo säteilee. Neljäs avautuu sinenhohtoiseen puutarhaan ja viidennen oven takana on Siniparran koko valtakunta niittyineen, metsineen ja vuorineen kimmeltäen auringon loistavassa valossa. Jokaisessa huoneessa Judith on nähnyt myös verta. Hän tahtoo herttuan varoituksista huolimatta avata myös kaksi viimeistä ovea. Kuudennen oven avautuessa peittyy valoisa sali varjoihin. Judith näkee liikkumattoman järvenpinnan, joka on muodostunut kyynelistä. Hän painautuu Siniparran rintaa vasten ja tämä suutelee häntä pitkään. Judith kysyy, montako naista Siniparta on rakastanut ennen häntä. Kun tämä ei vastaa, pyytää Judith häneltä seitsemännen oven avainta aavistaen, että se kätkee taakseen Siniparran aikaisemmat murhatut vaimot. Oven avautuessa astuu kuun hopeisessa valossa sisään kolme kaunista, kalpeaa naista, jokaisella yllään kruunu, viitta ja loistavat korut. Ensimmäisen Siniparta kertoo kohdanneensa elämänsä aamussa, toisen keskipäivässä ja kolmannen illassa. Judithin, vaimoista kauneimman, hän kohtasi elämänsä yössä, ja hänen jälkeensä ei ole muuta kuin ikuinen yö. Siniparta astuu kolmannelle ovelle, ottaa sieltä kruunun, viitan ja kaulakorun, ja pukee Judithin yön kuningattareksi. He katsovat toisiaan pitkään. Sitten Judith kääntyy hitaasti ja seuraa aikaisempia vaimoja seitsemännen oven taakse, joka sulkeutuu hänen jälkeensä. Yö kattaa linnansalin, jonka pimeyteen Siniparta häviää.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Honti, Rita: Principles of Pitch Organization in Bartók’s Duke Bluebeard’s Castle. Studia musicologica Universitatis Helsingiensis, 14 [13]. Diss. Helsingin yliopisto, Helsinki. 2006. ISBN 952-10-3331-2 (2. p. 2007.)
Tämä musiikkiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.