Hermann Kretzschmar

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Hermann Kretzschmar (19. tammikuuta 1848, Oldernhau, Saksi10. toukokuuta 1924, Berliini, Saksa) oli saksalainen musiikintutkija, kapellimestari ja pedagogi. Aluksi hänen opettajanaan toimi oma isä, kuoronjohtaja ja urkuri Karl Dankegott Kretzschmar. Hermann Kretzschmar pääsi 14-vuotiaana opiskelemaan musiikkia Dresdenin Kreuzschuleen vuoteen 1867 asti. Vuonna 1868 hän alkoi opiskella musiikkitiedettä Leipzigin yliopistossa opettajinaan Oscar Paul, F. Ritschl ja Woldemar Voigt. Hän väitteli tohtoriksi 1871 latinankielisellä tutkimuksellaan keskiaikaisesta nuottikirjoituksesta. Lisäksi hän opiskeli Leipzigin konservatoriossa 1869–1870 opettajinaan Oscar Paul, Ernst Friedrich Richter ja Carl Reinecke.[1]

Vuonna 1871 Kretzschmar alkoi opettaa Leipzigin konservatoriossa toimien samalla kapellimestarina kaupungin musiikkiseuroissa, joita olivat muun muassa Euterpe ja Singakademie. Samalla vuosikymmenellä hän myös sävelsi laulumusiikkia. Kretzschmar kuitenkin ylirasittui suuresta työmäärästä niin paljon, että joutui luopumaan opettajan toimestaan 1876. Vähän aikaa hän johti Metzin kaupunginteatterissa ennen kuin siirtyi Rostockin yliopiston musiikinjohtajaksi 1877. Vuodesta 1880 lähtien hän oli myös Rostockin kaupungin musiikinjohtaja. Kretzschmar palasi 1887 Leipzigiin yliopiston musiikinjohtajaksi johtaen samalla ylioppilaiden Paulus-kuoroa.[1] Leipzigissa hän toimi myös yliopiston musiikinhistorian dosenttina ja ylimääräisenä professorina vuodesta 1895. Vuonna 1904 Kretzschmar aloitti Berliinin yliopiston musiikkitieteen professorina ja 1909–1920 hän oli Berliinin musiikkikorkeakoulun johtaja.[2]

Kretzschmar oli aikanaan yksi merkittävimmistä Saksan musiikinhistorioitsijoista, joka teki myös uraauurtavaa työtä vanhan musiikin ja sen esitystavan parissa. Hänen näkökulmansa musiikinhistoriaan edusti laajaa kulttuuri- ja sosiaalihistoriallista katsantoa. Hän oli myös musiikillinen kansansivistäjä Führer durch den Konzertsaal -kirjasarjallaan.

Oppilaita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallinen tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Führer durch den Konzertsaal:
    • I Sinfonie und Suite, 1887
    • II Vokalmusik, 1. Kirchliche Werke, 1888
    • II Vikalmusik, 2. Oratorien und weltliche Chorwerke, 1890
    • H. Mersmann kirjoitti sarjaan osan III Die Kammermusik, 1930–1933
  • Die Venetianische Oper und die Werke Cavallis und Cestis, Vierteljahrsschrift für Musikwissenschaft 1892
  • Monteverdis Incoronatione di Poppea, Vierteljahrsschrift für Musikwissenschaft 1894
  • Bemerkungen über den Vortrag alter Musik, Peters Jahrbuch 1900
  • Anregungen zur Förderung einer musikalischen Hermeneutik, Peters Jahrbuch 1902
  • Musikalische Zeitfragen, 1903
  • Neue Anregungen... Satzästhetik, Peters Jahrbuch 1905
  • Kleine Handbücher der Musikgeschichte nach Gattungen, vuodesta 1905
  • Geschichte des neuen deutschen Liedes I, 1911
  • Geschichte der Oper, 1919
  • Einführung in die Musikgeschichte, 1920
  • Bach-Kolleg. Vorlesungen über J. S. Bach, 1922
  • A. Heuss (toimittanut): Gesammelte Aufsätze über Musik, aus den Grenzboten, 1910, kirjoituskokoelma
  • F.W. Grunow (toimittanut): Gesammelte Aufsätze über Musik II, aus den Jahrbüchern der Musikbibliothek Peters, 1911, kirjoituskokoelma.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b The New Grove dictionary of music and musicians, Grove 2001, ISBN 0-333-60800-3 ja ISBN 1-56159-239-0.
  2. Otavan iso musiikkitietosanakirja, Otava 1976–1979, ISBN 951-1-02380-2.