Herakleides

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Herakleides (muinaiskreikaksi Ἡρακλείδης, n. 387-312 eaa.) oli antiikin kreikkalainen peripateettiseen koulukuntaan kuulunut filosofi.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Herakleides oli kotoisin Pontoksesta (Heraklea Pontika), nykyisen Turkin Ereglistä. Hänen ylhäinen ja varakas isänsä lähetti hänet Ateenaan opiskelemaan Platonin Akatemiaan sen perustajan Platonin ja tämän seuraajan Speusippoksen alaisuuteen. Hän oli kuitenkin myös Aristoteleen oppilaana.

Sudan mukaan Platon jätti koulunsa ja oppilaansa Herakleideen johtoon toisen ja kolmannen Sisilian-matkansa ajaksi. Speusippos oli määrännyt Ksenokrateen Akatemian johtoon kuolemansa jälkeen, mutta äänestyksessä Ksenokrates voitti Herakleideen ja Menedemoksen vain hiuksenhienosti.

Diogenes Laertios, joka on Herakleideen elämäkertatietojen päälähde, katsoo Herakleideen ennen kaikkea peripateettisen koulukunnan edustajaksi. Taustansa vuoksi hänet voidaan kuitenkin laskea myös akatemialaiseksi. Akatemian ja Aristoteleen lisäksi hän sai vaikutteita myös pythagoralaisilta. Näiden vaikutteiden seurauksena hänen filosofiansa sisälsi mystisiä piirteitä ja opin sielunvaelluksesta.

Herakleideen nimestä tehtiin usein sanaleikkejä, joissa häntä kutsuttiin Herakliden "Pompikokseksi". Tämä saattaa viitata turhamaisuuteen ja mahtipontisuuteen, ja siksi hän olisi ollut pilkanteon kohde. Hän vaikuttaa kuitenkin olleen monipuolinen ja tuottelias filosofinen kirjailija.

Filosofia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Herakleides kirjoitti etiikasta, matematiikasta, fysiikasta, historiasta, grammatiikasta, retoriikasta, runoudesta ja musiikista. Osan teoksistaan hän kirjoitti komedian tyylilajissa, osa oli puolestaan tragedioita. Hän kirjoitti myös dialogeja.

Herakleides harrasti myös tähtitiedettä. Hän selitti ensimmäisenä Auringon ja planeettojen liikkeet sillä, että maapallo pyörii akselinsa ympäri kerran vuorokaudessa. Hänen merkittävin yksittäinen havaintonsa on huomio, että Venus ja Merkurius kiertävät auringon ympäri. Jotkut ovat katsoneet tämän vuoksi, että hän olisi kannattanut aurinkokeskistä maailmankuvaa jo ennen Aristarkhos Samoslaista ja Nikolai Kopernikusta. Nykyisin katsotaan kuitenkin, että hänen mallinsa oli oleellisilta osiltaan maakeskinen sekamalli, jossa Merkurius ja Venus kiersivät kyllä aurinkoa, mutta aurinko puolestaan maata kuun tavoin. Myöhemmin tämän teorian herätti uudelleen henkiin Tyko Brahe.

Historiantutkimuksen kannalta erityisen mielenkiintoinen on hänen lausuntonsa, jonka mukaan Rooma oli 300-luvulla eaa. kreikkalainen kaupunki.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Diogenes Laertios: Merkittävien filosofien elämät ja opit, s. 193-197 (V.6), 509-510. Suomennos ja selitykset Marke Ahonen. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Summa, 2003. ISBN 952-5418-07-3.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]