Henry Tizard

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Henry Tizard
Henkilötiedot
Syntynyt23. elokuuta 1885
Gillingham, Englanti
Kuollut9. lokakuuta 1959 (74 vuotta)
Fareham, Englanti
Koulutus ja ura
Instituutti Oriel College
Imperial College London
Tutkimusalue kemia

Henry Thomas Tizard (23. elokuuta 1885 Gillingham, Englanti9. lokakuuta 1959 Fareham, Englanti) oli englantilainen kemisti, keksijä ja Lontoon Imperial Collegen rehtori. Hän oli myös merkittävä tiedevaikuttaja, jonka johtama valtuuskunta teki tiedevaihtoa Yhdysvalloissa toisen maailmansodan aikana.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valmistumisensa jälkeen Tizard aloitti Royal Institutionissa vuonna 1909. Hän tutki indikaattorien värinmuutosta. Vuodet 1911–1914 hän opetti Oriel Collegessa. Ensimmäisen maailmansodan syttymisen jälkeen Tizard liittyi kuninkaalliseen linnoitustykistöön, mutta jo vuonna 1915 hän siirtyi vastaperustettuun kuninkaallisiin lentojoukkoihin. Sodan jälkeen hän palasi Oxfordin Oriel Collegeen, ja hänestä tuli vuonna 1920 yliopiston kemiallisen termodynamiikan apulaisprofessori.[1]

Tizardista tuli Imperial Collegen rehtori vuonna 1929. Hän toimi virassa vuoteen 1942. Hänellä on merkittävä asema yliopiston historiassa, sillä hänen aikanaan oppilaitos laajeni merkittävästi. Hän hankki Harlingonin läheltä maita yliopiston urheilukentäksi, ja hän oli luomassa South Kensingtonin kampusaluetta, jonka paikka oli jo suunniteltu muuhun käyttöön.[2]

Vuonna 1922 Tizard nimettiin hallituksen tieteellisen ja teollisen tutkimusosaston apulaisjohtajaksi, ja vuonna hän 1927 hän nousi osaston johtoon. Tizard kuului myös aeronautiikan tutkimuskomiteaan, jonka puheenjohtajana hän toimi 1933–1943. Vuonna 1932 Tizard aloitti kansallista ilmapuolustusta tutkivan komitean johdossa. Hänen ansiostaan Robert Watson-Wattin ehdottama tutkajärjestelmä otettiin käyttöön Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja saatiin toimintavalmiiksi ennen toista maailmansotaa.[1]

Tizard esitti vuoden 1940 alussa, että brittiläiset tekisivät informaatiovaihtoa Yhdysvaltain kanssa tutka-asioissa. Tämä hyödyttäisi myös brittejä sotatoimissa, sillä Yhdysvalloissa oli huomattavasti paremmat tuotantomahdollisuudet. Vaikka Winston Churchill ja Watson-Watt olivat ehdotusta vastaan, Tizard lähetti ystävänsä Archibald Hillin Washingtoniin tutkimaan vaihtokaupan mahdollisuutta. Hillin raportti oli positiivinen, ja Tizardin johtama valtuuskunta saapui Washingtoniin 12. syyskuuta. Neuvottelut olivat onnistuneet, ja vaihtokaupan merkittävin osa oli brittien kehittämä ontelomagnetroni, joka joudutti Yhdysvaltain tutkatutkimusta.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Day, Lance & McNeil, Ian (toim.): Biographical Dictionary of the History of Technology. Routledge, 2003. ISBN 0203028295. Google-kirjat (viitattu 28.12.2010). (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Day & McNeil, s. 1220.
  2. Sir Henry T. Tizard, GCB, AFC, MA, LLD Lontoo: Imperial College London. Arkistoitu 9.10.2012. Viitattu 28.12.2010. (englanniksi)
  3. The Tizzard Mission Bournemouth University. Viitattu 28.12.2010. (englanniksi)