Henri Pousseur

Henri Pousseur (23. kesäkuuta 1929 Malmedy, Belgia – 6. maaliskuuta 2009) oli belgialainen säveltäjä.

Pousseur opiskeli musiikkia Liègessä ja Brysselissä. Hän opetti musiikkia Saksassa, Sveitsissä, Yhdysvalloissa sekä Belgiassa. Tutustuttuaan Pierre Bouleziin, Karlheinz Stockhauseniin ja Luciano Berioon hän omistautui avantgardemusiikille.

Vuodesta 1970 lähtien aina eläkeikäänsä, vuoteen 1988 asti hän opetti Liègen yliopistossa ja konservatoriossa, jonne hän perusti Vallonian musiikin opetus- ja tutkimuskeskuksen (Centre de recherches et de formation musicales de Wallonie). Brysseliin hän perusti elektronisen musiikin keskuksen ja Pariisiin musiikkipedagogiikan instituutin, josta tuli myöhemmin Cité de la musique. Pousseur on Metzin ja Lillen yliopistojen kunniatohtori.

Pousseurin elektroninen sävellys Scambi, joka esitettiin Milanossa toukokuussa 1957, sai laajaa huomiota avoimen muotonsa takia. Kysymyksessä on interaktiivinen teos, johon yleisö voi osallistua. Scambi-projektia käsiteltiin Lontoon yliopistossa helmikuussa 2005 järjestetyssä symposiumissa.

1960-luvulla alkoi yhteistyö ranskalaisen kirjailijan Michel Butorin kanssa. Ensimmäinen yhteisteos oli ooppera Votre Faust (1960–1968). Sen päähenkilö on Henri-niminen säveltäjä, joka säveltää Faust-aiheista oopperaa. Teoksen alussa Henri pitää luentoa nykymusiikista. Teksti on peräisin Pousseurin aiemmin ilmestyneestä artikkelista. Votre Faust on täynnä viittauksia länsimaisen musiikin historiaan. ”Teidän Faustinne” otsikko johtuu siitä, että yleisöllä on aktiivinen rooli, sillä se saa äänestämällä vaikuttaa teoksen etenemiseen ja lopputulokseen.

Tekijöiltä on tilattu oopperaan jatko-osia: Miroir de Votre Faust (Caractères II) pianolle ja (vapaaehtoisesti) sopraanolle (1964–1965), Jeu de Miroirs de Votre Faust pianolle, sopraanolle ja ääninauhalle (1964–1965), Echos de Votre Faust mezzo-sopraanolle, huilulle ja pianolle (1961–1969), Les Ruines de Jéruzona sekakuorolle ja ”rytmisektiolle” (1978), La Passion selon Guignol vahvistetulle vokaalikvartetille ja orkesterille (1981), Parade de Votre Faust orkesterille (1974), Aiguillages au carrefour des immortels 16 tai 17 instrumentille (2002) ja Il sogno di Leporello: Parade 2 (de Votre Faust) orkesterille (2005).

Muita Butorin kanssa yhteistyössä syntyneitä teoksia ovat Répons (1960–1965), Le procès du jeune chien (1974–1978), La rose des voix (1982), Déclarations d'orages (1989), Les leçons d'enfer (1991) ja Le Sablier du Phénix (1993).

Pousseur sävelsi yli 180 teosta ja kirjoitti lukuisia musiikkia käsitteleviä artikkelita ja teoksia, kuten Fragments Théorique I: sur la musique expérimentale (1970), Musique, sémantique, société (1972), Schumann le Poète (1993), Rimbaud et la musique (1994), Musiques croisées (1997), Écrits théoriques 1954–1967 (2004) ja Une musique multimédiale (2004).

Vuonna 1954 hän meni naimisiin Théa Schoonbroodin kanssa. Heillä on neljä lasta sekä useita lapsenlapsia.

Kirjallisuutta

• Jouni Kaipainen (1991) « Ooppera. Hirmuliskot ja pienet ja vikkelät nisäkkäät » teoksessa Klang – uusin musiikki. Toim. Lauri Otonkoski. Helsinki: Gaudeamus.

Aiheesta muualla

• Säveltäjä Henri Pousseurin kotisivut (Arkistoitu – Internet Archive)
• Scambi-projektin sivusto (Arkistoitu – Internet Archive)