Henri Pirenne
Wikipedia
Henri Pirenne (23. joulukuuta 1872, Verviers Belgia – 25. lokakuuta 1934, Uccle Bryssel) oli historian professori ja tunnustettu belgialainen historioitsija. Hänen tuli erittäin tunnetuksi vakivallattomasta vastarinnasta, jota hän osoitti kun saksalaiset valloittivat Belgian ensimmäisen maailmansodan aikana.
Nykyisin Henri Pirenne on tunnettu eritoten kolmesta Euroopan historialle keskeisestä asiasta, jotka ovat tulleet tunnetuksi Pirennen teeseinä. Ensinnäkin Keskiajan alkamisajankohta, toiseksi näkökulma Belgian keskiajan historiaan ja kolmanneksi keskiajan kaupunkirakenteen kasvamisen ja kehityksen selvittäminen.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Pirennen teesit
Ollessaan saksalaisten vankina ensimmäisen maailmansodan aikana Henri Pirenne kehitteli kuuluisat teesinsä, jotka hän julkaisi vuosien 1922 ja 1923 aikana. Hänen koko loppuelämänsä kuluikin näiden teesien todistelemisen vahvistamise3ssa. Hänen kaikkein tunnetuin teoksensa asian tiimoilta Mahomet et Charlemagne[1] julkaistiin vuonna 1935
[muokkaa] Keskiajan alku
Perinteisesti historioitsijat sijoittivat keskiajan alun Roman valtakunnan rappiooni ja hajoamiseen 400-luvulla ja tätä teoriaa kehitteli erityisesti historioitsija Edward Gibbon 1700-luvun lopulla. Pirenne asetti kyseenalaiseksi, että germaanibarbaarien valloitukset olivat olleet Rooman keisarikunnan lopun syy ja hän kyseenalaisti myös näkemyksen, että Rooman keisarius olisi päättynyt yleisesti Euroopassa vuonna 476. Hän korosti voimakkaasti Rooman Välimerellisen talouden jatkumista myös barbaarien invaasion jälkeen ja että Rooman tapa hoitaa toimintoja ei suinkaan muuttunut välittömästi Rooman lopun jälkeen. Barbaarit olivat tulleet Roomaan, ei suinkaan tuhotakseen sen, vaan ottaakseen osan sen tuottamasta hyödystä ja he halusivatkin säilyttää roomalaisen elämänmuodon.
