Helsingin yliopiston Observatorio

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Helsingin yliopiston Observatorio.

Helsingin yliopiston Observatorio oli vuosina 1834-2009 toiminut Helsingin yliopistoon kuulunut tieteellinen laitos. Observatorion rakennuksessa on vuodesta 2012 toiminut "Helsingin observatorio" -niminen näyttely- ja yleisökeskus, joka on osa Helsingin yliopistomuseota.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Observatorio pohjoisesta noin vuonna 1870. (Valokuva: Eugen Hoffers.)

Alkuvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Observatorio valmistui vuonna 1834 Tähtitorninmäelle Helsinkiin. Turussa oli ollut vuodesta 1819 observatorio, mutta Turun palon jälkeen 1827 keisari Nikolai I päätti siirtää yliopiston Helsinkiin. Niin sinne myös rakennettiin uusi observatorio.

Observatoriota suunnittelivat Carl Ludvig Engel ja Friedrich Wilhelm August Argelander, joka oli yliopiston tähtitieteen professori vuodesta 1828. Se oli maailmassa ensimmäinen nykyaikainen observatorio, jossa kääntyvät tähtitornit olivat elimellisenä osana observatoriota.

Observatorion meridiaanisaliin sijoitettiin meridiaani- ja ohikulkukoneet, joilla tehtiin pohjois-eteläsuuntaisia tähtien paikkahavaintoja. Keskimmäiseen kääntyvään torniin sijoitettiin 1834 saapunut niin sanottu Argelanderin refraktori, jossa on 18 cm:n objektiivi. Läntisessä tornissa oli Joseph von Fraunhoferin valmistama heliometri.

Osanotto tähtiluettelotöihin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Argelanderin refraktori.

Argelanderin muutettua Bonniin 1837 tuli tähtitieteen professoriksi Gustaf Lundahl 1842 ja sitten Fredrik Wolstedt 1846. Hänen jälkeensä professoriksi tuli 1862 Adalbert Krueger, joka oli toiminut Argelanderin apulaisena Bonnin observatoriossa. Krueger otti osaa Helsingissä Astronomische Gesellschaftin suureen tähtiluettelotyöhön. Hän havaitsi ohikulkukoneella 14 680 tähteä.

Anders Donnerista tuli tähtitieteen professori vuonna 1883. Hänen aikanaan tuli käyttöön tähtivalokuvaus. 1890 Observatoriolle valmistui niin sanottu uusi tähtitorni, jossa on 330 millimetrin linssiobjektiivi valokuvaukseen ja 254 millimetrin visuaaliobjektiivi. Observatorio osallistui sillä suureen kansainvälisenä yhteistyönä tehtävään Carte du Ciel -ohjelmaan. Kaikki ohjelmaa varten otettavat tähtiluettelolevyt otettiin 1896 mennessä, tähtikarttalevyt vuoteen 1911 mennessä. Levyjen mittaaminen oli hidasta, viimeinen osa tähtiluettelosta julkaistiin 1937. Helsingin observatorio oli ainoa, joka sai työn valmiiksi.

Donnerin jälkeen professoriksi tuli 1918 K.F. Sundman, joka oli tullut tunnetuksi täydellisestä kolmen kappaleen ongelman ratkaisustaan. Hänen jälkeensä professoriksi tuli Gustaf Järnefelt.

Astrofysiikan tulo Suomeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meridiaanisali.

Astrofysiikasta tuli tähtitieteen valtavirta 1900-luvulla. Suomessa oli kuitenkin mahdotonta opiskella astrofysiikkaa. Niinpä Jaakko Tuomisen oli mentävä ulkomaille alaa opiskelemaan. Tuominen palasi Suomeen 1950 ja hänet nimitettiin henkilökohtaiseksi ylimääräiseksi professoriksi tähtitieteeseen. Hänen aloitteestaan Helsingin yliopistoon perustettiin 1951 Radioastronominen asema. Sen nimi muutettiin Astrofysiikan laboratorioksi 1960-luvun lopulla.

Vuonna 1967 yliopistolle tehtiin esitys uuden tähtitornin rakentamisesta Metsähoviin astrofysikaalisten havaintojen tekoa varten. Esitys eteni nopeasti, ja 1971 Metsähoviin nousi tähtitorni, jossa on 60 senttimetrin Rithey-Chretien-peilikaukoputki.

Observatorio oli ollut esimiehen asuntona perustamisestaan lähtien. Vuonna 1969 professori Gustaf Järnefelt oli muuttanut sieltä pois. Uudeksi professoriksi oli nimitetty Paul Kustaanheimo. Hän aikoi muuttaa observatorioon asumaan. Estääkseen tämän Astrofysiikan laboratorion väki tilasi muuttoauton 3.12.1969 ja muutti observatorioon ilman yliopiston lupaa. Toimenpidettä tuki muun muassa joukko valtiotieteiden opiskelijoita.

Yliopisto suhtautui valtaajiin hyvin ymmärtäväisesti. Jo seuraavana päivänä yliopisto alkoi muuttaa entistä esimiehen asuntoa työtiloiksi. Tapahtumaa on totuttu nimittämään Observatorion valtaukseksi.

Uusi aika observatoriolla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kustaanheimo sai virkavapautta seuraavana vuonna. Eron tähtitieteen professorin virasta hän sai 1977. Jaakko Tuomisesta tuli tähtitieteen professorin viransijainen vuoteen 1974 saakka, jolloin hän jäi eläkkeelle.

Tähtitieteen resursseja on lisännyt muun muassa se, että Suomi on mukana yhteispohjoismaisessa 2,5 metrin NOT-teleskoopissa Kanariansaarilla ja oli mukana Swedish-ESO Submillimetre teleskoopissa Chilessä 1987-2003. Suomi liittyi Euroopan eteläiseen observatorioon ESOon 2004.

Tähtitieteen laitos lopetetaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2010 voimaan tuleen uuden yliopistolain myötä Helsingin yliopiston konsistori lakkautti tähtitieteen laitoksen. Tähtitieteen opetus päätettiin liittää osaksi fysiikan laitosta 1.1.2010 ja henkilökunta siirrettiin fysiikan laitoksen alaisuuteen ilman omaa osastoa.

Observatorio remontoitiin vuosina 2011-2012. Lokakuussa 2012 Observatoriolla avattiin Yliopistomuseoon kuuluva, avaruudesta sekä tähtitieteen historiasta ja tulevaisuudesta kertova yleisökeskus, joka on suunnattu erityisesti koululaisille. Yleisökeskukseen kuuluu näyttelyiden lisäksi planetaario ja kahvila sekä vuokrattava luentosali, jossa voi järjestää erilaisia tilaisuuksia. Yliopiston almanakkatoimiston toimitilat pysyvät Observatoriolla. Myös Tähtitieteellinen yhdistys Ursa sai rakennuksesta tiloja.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Helsingin yliopiston Observatorio.

Koordinaatit: 60°9′42.91″N, 24°57′5.97″E