Helsingin maapäivät

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Helsingin maapäivät oli tammikuussa 1616 Helsingissä järjestetty Suomen säätyjen kokous. Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolf oli kutsunut Suomen säätyjen edustajat koolle Helsinkiin 13. tammikuuta 1616, ja hän itse avasi maapäivät, jotka oli kutsuttu koolle neuvottelemaan Suomen alueen varustelutoimenpiteistä.

Vuoden 1616 maapäivät olivat ainoa Ruotsin vallan aikainen kerta, kun Suomen alueen säädyt kokoontuivat yksin ja siis ilman Ruotsin edustajia.lähde? Säädyt suostuivat ylimääräiseen sotaveroon, joka oli seurausta Venäjän ja Puolan hyökkäysuhasta. Tämän lisäksi kokouksessa hyväksyttiin uusi kyyditsemisasetus eli määriteltiin niin sanottu hollikyyti.

Suomen maapäivät kokoontuivat myös Turussa, muun muassa vuonna 1676. Silloin säädyt kutsui koolle Axel Julius De la Gardie ja talonpoikaissäätyä johti Heikki Heikinpoika Vaanila.

Kutsutut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuningas Kustaa II Aadolf oli kutsunut Helsinkiin kaikki täysi-ikäiset aatelismiehet, piispan ja kaksi tuomiokapitulin edustajaa, yhden papin jokaisesta Suomen alueen kihlakunnasta, ratsumestarit ja jälkiväen päälliköt sekä miehistön edustajat, kustakin maan kaupungista yhden pormestarin, raatimiehen sekä tavallisen porvarin sekä tämän lisäksi vielä kaksi talonpoikaa jokaisesta maan kihlakunnasta. Poikkeuksen perinteisiin säätypäiviin muodostaa se, että myös sotilaat oman ryhmänään oli kutsuttu kokoukseen. Yleensä he kuuluivat aatelistoon ja olivat näin sen säädyn edustajina läsnä.[1]

Kuninkaan kutsu oli kuultu ja säilyneiden lähteiden mukaan kokoukseen oli saapunut ainakin 25 aatelismiestä, pappeja oli 21, porvariston edustajia kymmenestä kaupungista. Mukana oli todennäköisesti talonpojat jokaisesta kihlakunnasta sekä 10 sotaväen edustajaa.

Osallistujien joukosta erottuivat erityisesti valtakunnan kansleri, Kemiön vapaaherra Axel Oxenstierna, joka kuului Kemiön vapaaherrakunnan ansiosta Suomenkin aatelistoon. Läsnä olivat myös laamanni ja valtaneuvos Yrjö Boije af Gennäs, Aksel Kurki, joka oli Klaus Eerikinpoika Flemingin entinen sotapäällikkö, Olavinlinnan päällikkö Gödik Fincke, Venäjän sodassa erityisesti kunnostautunut Klaus Slang, Kankaisten herra Henrik Kaarlenpoika Horn sekä Louhisaaren herra Klaus Laurinpoika Fleming. Useat paikalle tulleet olivat taistelleet kuningas Sigismundin puolesta Kustaa II Aadolfin isää Kaarle IX:tä vastaan sisällissodan aikana. Paikalle oli tullut myös Turun iäkäs piispa Eerik Eerikinpoika Sorolainen, Turun kirkkoherra Jaakkima Stutaeus ja Viipurin kirkkoherra Nicolaus Magni Carelius, josta myöhemmin tuli piispa.[2]

Maapäivien avaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kustaa II Aadolf

Kuningas henkilökohtaisesti avasi maapäivät 22. tammikuuta 1616 ja piti avajaispuheen. Puheensa päätyttyä kuningas luetutti ja kokoontuneille herroille jakoi kirjallisina ne esitykset, joista kuningas halusi kokouksen esittävän vastauksensa kuninkaalle. Kuninkaan esittämiä kysymyksiä oli kolme:

  1. miten valtakunta voitaisiin suojella Sigismundin jatkuvilta vehkeilyiltä ja miten voitaisiin järjestää valtakunnan puolustus venäläisten hyökkäyksiä vastaan?
  2. että suostuttaisiin maksamaan sellaista maaretkiveroa, joka oli kannettu myös vuonna 1613,
  3. Suomessakin hyväksyttäisiin se kyyditsemisasetus (hollikyyti), joka oli hyväksytty voimaantulevaksi Ruotsin osassa valtakuntaa vuonna 1615.

Maapäivät ja vastaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itse kokouksen kulusta meille ei ole säilynyt lähteitä, mutta kymmenen päivän kuluttua kuitenkin maapäivät saattoivat allekirjoittaa vastaukset:

  • ensiksi: vastattiin, että koska Sigismund oli halunnut aina hävittää heidän kristillisen uskonsa ja palauttaa heille paavillisen epäjumalanpalvonnan. Tämä oli johtanut ulkomaisen sotajoukon valtakuntaa vastaan ja koetellut vietellä kansaa luopumaan uskollisuudesta oikeaa esivaltaa, Hänen Kuninkaallista Majesteettiaan ja isänmaata kohtaan. Jos Sigismund ei ole halukas suostumaan kohtuullisen rauhaan, niin tahtovat maan asukkaat yhtenä miehenä nousta Sigismundia ja puolalaisia vastaan ja uskaltaa vaarantaa elämänsä, henkensä menestyksensä ja kykynsä H.K.M:nsa[3] ja isänmaan puolesta.
  • toiseksi: kokoontuneet alamaiset toivoivat, että Englannin ja Hollannin johtamat rauhanneuvottelut johtaisivat tulokseen. Mutta jos venäläiset olivat vihollisuudessaan niin paatuneita, etteivät he kohtuulliseen rauhaan olisi suostuvaisia, niin luvataan tehdä heille kaikki mahdollinen vastarinta ja olla säästämättä verta, rahaa ja omaisuutta H.K.M:n ja isänmaan puolesta.
  • kolmanneksi: Maapäivät kiitivät kuningasta kyyditsemisasetuksesta, se oli heidän mielestään hyvä ja hyödyllinen. Samalla vastattiin, että kuningas valvoisi asetuksen noudattamista ja velvoittaisi käskynhaltijansa pitämään alamaiset laissa ja oikeudessa sekä nauttimaan kotirauhaa.
  • neljänneksi: kokous suostui valtakunnan hätätilan takia maksamaan kuluvan talven aikana eritysveron jota kutsuttiin ”maaretkiveroksi”.

Tuona samana päivänä, jona sinetöity vastaus annettiin, lähettivät Helsingin maapäivät pitkän kirjelmän muille Ruotsin maapäiville. Siinä muistutettiin Ruotsissa asuville alamaisille, että suomalaiset rajan pinnassa asuneina olivat aina kokeneet niin linnaleirirasitukset kuin muutkin rasitukset ja olivat siitä huolimatta suostuneet verojen maksamiseen. Kirjeessä todettiin, että ei ole syytä epäillä Ruotsin maapäivien samanmoista kannanottoa, niin tämä tulisi suureksi avuksi heille, jotka elivät epävarman rajan läheisyydessä ja että he, olivat aina uskollisesti auttaneet muiden maakuntien asukkaita. Tästä kirjelmästä lähetettiin kappale kunkin maakunnan maapäiville, mutta vain Smoolannin vastauskirje tunnetaan sanamuodoltaan. Se on päivätty 14. maaliskuuta 1616.[4]

Maapäivien päätyttyä Kustaa Aadolf lähti 10. helmikuuta Turkuun, jossa hän viipyi kolme kuukautta. Siellä oli tarkoitus järjestää kuninkaan käräjät, konungsräfst, mutta pian suunnitelma muuttui.[5]

Muistomerkki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Birger Brunilan toteuttama Helsingin maapäivien muistokivi Vanhassakaupungissa.

Helsingin Maapäivien muistoksi pystytettiin Helsingin kaupunginarkkitehti Birger Brunilan toteuttama muistomerkki Vanhankaupungin korkeimmalle kohdalle ruotsalaisuuden päivänä 1932, jolloin tuli kuluneeksi tasan 300 vuotta Kustaa II Aadolfin kuolemasta. Harmaata graniittia olevan obeliskin tilasivat historialliset yhdistykset. Pylvään kyljessä lukee: ”Täällä vanhassa Helsingissä Kustaa II Aadolf piti kokousta Suomen säätyjen kanssa turvattuaan uuden itärajamme.”[6]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Grotenfelt, Kustavi: Helsingin maapäivät vuonna 1616. Historiallinen Arkisto vol. XXVI, 1916.
  • Juvelius, Einar W.: Suomen kansan aikakirjat, III osa 1617–1680. 2. painos. Otava, 1931.

Viitteet ja huomautukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Suomen kansan aikakirjat III. s. 99-100.
  2. ↑ Suomen kansan aikakirjat III, s. 100.
  3. ↑ H.K.M. = Hänen Kuninkaallinen Majesteettinsa.
  4. ↑ Suomen kansan aikakirjat III, s. 102–103.
  5. ↑ Mirkka Lappalainen: Pohjolan Leijona, s. 99–100. Helsinki: Siltala, 2014. ISBN 978-952-234-242-3.
  6. ↑ Kustaa II Aadolfin maapäivien obeliski (Arkistoitu – Internet Archive) Julkiset veistokset -tietokanta. Helsingin kaupungin taidemuseo. Viitattu 22.11.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Helsingin_maapäivät&oldid=21356701”