Helmand

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Helmand
Helmandjoen kartta
Helmandjoen kartta
Maanosa Aasia
Maat  Afganistan
 Iran
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Pinta-ala 310 000 km²
Joen uoman kohteita
Alkulähde Koh-e Baba
Laskupaikka Hamun
Sivu-uomat Arghandab,Musa Qala River (en) (käännä suomeksi)
Mittaustietoja
Pituus 1 300 km
Keskivirtaama 78 kuutiometriä sekunnissa
Muuta
Muualla Wikimedia Commons

Helmand on joki Afganistanissa ja Iranissa. 1 300 kilometrin pituinen joki kulkee Koh-e Baban vuorilta Kabulin länsipuolella Iranin rajalle, jossa se laskee Hamunjärvelle. Sen valuma-alue on 310 000 km². Joessa kulkevan veden määrä vaihtelee huomattavasti vuosittain. Nykyisin huomattava osa vedestä käytetään maatalouden tarpeisiin. Iran ja Afganistan ovat kiistelleet veden käytöstä keskenään.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helmandjokea Laškar Gahissa Afganistanissa.
Kajakin pato Afganistanin Helmandin maakunnassa.

Helmand on pituudeltaan noin 1 300 kilometriä, josta suurin osa kulkee Afganistanissa. Helmand on Afganistanin pisin joki. Joki alkaa Koh-e Baban vuorilta Hindukušilla noin 40[1]–90[2] kilometriä Kabulin kaupungista länteen.[1] Helmandiin liittyy useita Hazaradžatin vuorilta alkavia sivujokia, joita ovat esimerkiksi Arghandab, Tarnak[2] Argastan, Terin ja Kajrud.[1]

Joki virtaa Afganistanin Wardakin, Oruzganin, Helmandin ja Nimruzin maakunnan läpi länteen Iranin rajalle. Dašt-e Margon aavikolla ennen rajaa joki haarautuu kahtia. Toinen haara virtaa Sistanin tasangolle ja toinen suurempi kääntyy muodostaen osan Afganistanin ja Iranin rajasta tyhjentyen lopulta Hamunjärveen.[1]

Joen valuma-alueen koko on noin 310 000 km². Afganistanista alueeseen kuuluu noin 40 %. Joessa virtaavan veden määrä vaihtelee vuosittain huomattavasti. 25-vuoden keskimääräinen vuotuinen veden määrä on 6 124,6 megalitraa. Eri vuosina koetaan kuivuuksia ja tulvia.[2] Iran ja Afganistan ovat kiistelleet joen veden käytöstä. Vuonna 1973 solmitun sopimuksen mukaan Afganistan takasi tietyn määrän vettä Iranin puolelle ja Afganistan sai vastineeksi käyttää Iranin satamia. Lopulta sopimusta ei koskaan ratifioitu tai pistetty lopullisesti täytäntöön.[3] Afganistan on rakennuttanut joen varrelle kolme patoa, jotka Iranin mukaan ovat aiheuttaneet Hamunin kosteikkojen kuivumisen.[4]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Šahr-e Sokhta.
Helmandin laaksoa.

Helmandjoen laakson ja deltan alueella on ollut ihmisasutusta jo pitkään ja alueen vaikutus Länsi-Aasian sivilisaatioiden synnyssä on ollut huomattava. Šahr-e Sokhtasta Hamunjärven laidalta on löydetty arkeologisia merkkejä kaupunkimaisesta asutuksesta ja rakennetuista kastelujärjestelmistä ajalta 3 200 vuotta ennen ajanlaskun alkua, eli jo ennen Indusjoen kuuluisampaa Harappa-kulttuuria.[2] Helmandjoen alueella oli merkittävä vaikutus zarathustralaiseen perinteeseen. Helmandjoen alueeseen Arghandabjoen yhtymäkohdasta alavirtaan kohti lounasta viitataan Avestassa nimellä Haētumant.[5]

Varhaiset islamilaiset maantieteilijät viittasivat jokeen esimerkiksi nimillä Hendmand, Hilmand, Hermand tai Hirmand. Arabit olivat alkaneet levittäytyä alueelle 600-luvulla, mutta heidän etenemisensä esti pitkään Zamedawarin ja Zunbilin hallitsijat. Islam vakiinnutti asemansa vasta saffaridien kaudella 800-luvulla. Joen ylävirralla vaikuttivat sittemmin ghaznavidit ja ghuridit. Tulevina vuosisatoina aluetta hallitsivat useat eri ulkopuoliset dynastiat, kuten Khorasmia ja Nadir Šah. Nadir Šahin valtakauden jälkeen 1700-luvun puoliväliltä aluetta hallitsivat paštut Kabulin ja Kandaharin Dorrani-hallitsijoiden kautta.[6]

Britit olivat sekaantuneet Iranin ja Afganistanin asioihin 1800-luvulla. Kenraalimajuri Frederic Goldsmid johti rajan kulkua maiden välillä selvittänyttä työryhmää. Goldsmidin välitysratkaisu vuonna 1872 jätti Sistanin Persialle ja Afganistan sai alueet Helmandin oikealla rannalla. Sittemmin molemmat osapuolet esittivät alkuperäisten asiakirjojen kadonneen ja kiistat puhkesivat uudelleen. Henry McMahon johti toista brittiläistä selvitysryhmää, jonka välitysratkaisu vuonna 1904 asetti maiden rajaksi Helmandin vanhan joenväylän riippumatta sen tulevista muutoksista. Veden käyttö oli kuitenkin edelleen kiistanalainen asia. Afganistanissa tehtiin 1900-luvulla useita hankkeita joen veden käyttämiseksi maatalouteen patojen ja uusien kanavien avulla. Monet hankkeista osoittautuivat kuitenkin tehottomiksi. Laajempi Sistanin alue muuttui 1900-luvulla leipäkorista ruuan tuontialueeksi.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d M. Jamil Hanifi ja EIr: HELMAND RIVER i. GEOGRAPHY Encyclopædia Iranica. Viitattu 25.11.2020. (englanniksi)
  2. a b c d John W. Whitney: Geology, Water, and Wind in the Lower Helmand Basin, Southern Afghanistan (pdf) Scientific Investigations Report 2006–5182. U.S. Geological Survey. Viitattu 25.11.2020. (englanniksi)
  3. Fatemeh Aman: Water Dispute Escalating between Iran and Afghanistan (pdf) Atlantic Council. Viitattu 25.11.2020. (englanniksi)
  4. Stefanie Glinski: God, gas and heroin. Now, the fight’s over water Los Angeles Times. Viitattu 25.11.2020. (englanniksi)
  5. Gherardo Gnoli: HELMAND RIVER ii. IN ZOROASTRIAN TRADITION Encyclopædia Iranica. Viitattu 25.11.2020. (englanniksi)
  6. C. Edmund Bosworth: HELMAND RIVER iii. IN THE MEDIEVAL PERIOD Encyclopædia Iranica. Viitattu 25.11.2020. (englanniksi)
  7. Arash Khazeni: HELMAND RIVER iv. IN THE LATE 19TH AND 20TH CENTURIES Encyclopædia Iranica. Viitattu 25.11.2020. (englanniksi)