Helioksen karja

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Helioksen karja viittaa kreikkalaisessa mytologiassa auringonjumala Helioksen karjalaumaan, joka laidunsi Thrinakiassa. Paikan uskotaan sijainneen nykyisessä Sisiliassa. Karja koostui seitsemästä laumasta nautoja ja seitsemästä katraasta lampaita, joissa kussakin oli viisikymmentä eläintä. Homeros kuvaili eläimiä komeiksi, kiiltäväkarvaisiksi ja leveäotsaisiksi.[1]

Karja ei ikääntynyt eikä se myöskään poikinut. Sitä paimensivat Helioksen tyttäret, Faethusa ja Lampetia.[2]

Odysseus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunnetuin viittaus Helioksen karjaan on Odysseiassa, jossa Ithakan kuningas Odysseus joutui sen kanssa tekemisiin yrittäessään palata kotiin Troijan sodasta.

Odysseusta varoittivat sekä tietäjä Teiresias että Kirke kiertämään Thrinakian saaren kaukaa, mutta käskiessään miehistöään purjehtimaan saaren ohi hän kohtasi kapinan. Koska Odysseuksella ei ollut jäljellä enää kuin viimeinen aluksensa niistä kahdestatoista, joiden kanssa hän oli lähtenyt Troijasta, joutui hän vastentahtoisesti myöntymään saarella pysähtymiseen. Hän kuitenkin vannotti miehistiöön olemaan koskematta saarella laiduntavaan jumalaiseen karjaan.

Odysseuksen pelot kävivät pian toteen, ja voimakas etelätuuli, joka oli työntänyt heitä kohti Skyllaa ja Kharybdista, ei tyyntynyt kokonaiseen kuukauteen pitäen Odysseuksen miehistöineen tiukasti saarella. Muonavarastojen ehtyessä Odysseus jätti miehistönsä rannalle ja suuntasi itse sisämaahan etsiäkseen keinoa lepyttää jumalat tyynnyttämään tuulen. Ei kuitenkaan mennyt kauan, kun hänen miehistönsä alkoi teurastaa parhaat karjasta uskoen soturin kuoleman – vaikka jumalien käsistä – olevan paremman kuin kuolemisen nälkään.

Lampetian kerrottua tapahtuneesta isälleen tämä oli raivoissaan karjansa kohtalosta ja vaati Zeusta kostamaan rikoksen uhaten muutoin mennä loistamaan Haadekseen kuolleille. Kuusi päivää Odysseuksen miehistö nautti karjasta, jonka vuodat liikkuivat kuolemankin jälkeen, ja jonka sekä raa'asta ja kypsästä lihasti kuului vielä mylvintä, mutta seitsemäntenä tuulet tyyntyivät ja Odysseus miehineen lähti matkaan. Merellä kuitenkin Zeus tuhosi salamoillaan laivan ja sen miehistön Odysseusta lukuun ottamatta.

Herakles[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toinen viite Helioksen karjaan on gigantomakhian kuvauksessa. Oraakkeli oli kertonut tästä giganttien ja Olympoksen jumalien kamppailusta, että jumalat voivat voittaa sen ainoastaan kuolevaisen avulla, jolloin Herakles osallistui kamppailuun isänsä rinnalla.

Giganteista suurimmat olivat Alkyoneus ja Porfyrion, joista ensin mainitun Pindaros kertoo olleen paimenen[3] ja Apollodoroksen mukaan hän varasti Helioksen karjan Erytheiasta.[4] Taistelu päättyi jumalien voittoon ja Herakles surmasi Alkyoneuksen raahaamalla tämän pois kotimaastaan.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Homeros: Odysseia 12.352–363 (engl. käännös).
  2. Homeros: Odysseia 12.127–142 (engl. käännös).
  3. Pindaros: Isthmian 6.30–34 (engl. käännös)
  4. Apollodoros: Bibliotheke ('Kirjasto') 1.6.1 (engl. käännös).