Heleno de Freitas

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Heleno de Freitas (s. 12. helmikuuta 1920 São João Nepomuceno, Brasilia – k. 8. marraskuuta 1959 Barbacena, Brasilia) oli brasilialainen jalkapalloilija. Hän pelasi suurimman osan urastaan (19391948) brasilialaisessa Botafogossa. Vuonna 1945 hänet valittiin Etelä-Amerikan parhaaksi keskushyökkääjäksi. De Freitas tunnetaan myös värikkäistä elämänvaiheistaan.

De Freitasin isä kuoli pojan ollessa 12-vuotias, ja tämän jälkeen perhe muutti Rio de Janeiroon. Tarinan mukaan de Freitasin jalkapalloura alkoi, kun Botafogon kykyjenetsijä näki hänen pompottelevan appelsiineja Copacabanan rannalla. Hän kouluttautui lakimieheksi, mutta valitsi jalkapalloilijan uran tehtyään ammattilaissopimuksen 18-vuotiaana. Hän oli joukkuetoveriensa karttama, mutta joukkueensa kannattajien rakastama pelaaja, joka kärsi päihde- ja uhkapeliongelmista. Temperamenttinsa ja kampauksensa myötä de Freitas sai Botafogon pahimman vastustajan Fluminensen kannattajilta pilkkanimen "Gilda" Rita Hayworthin esittämän elokuvahahmon mukaan. Botafogo myi de Freitasin vuonna 1948 argentiinalaiseen Boca Juniorsiin. Argentiinassa asuessaan hänellä on kerrottu olleen suhde Eva Perónin kanssa. De Freitas palasi seuraavana vuonna Brasiliaan Vasco da Gamaan, jossa hän saavutti Rio de Janeiron osavaltion mestaruuden, mutta tuli heitetyksi laiskuutensa takia joukkueen ulkopuolelle. Tästä raivostuneena de Freitas uhkaili valmentajaa harjoituksissa lataamattomalla pistoolilla. Vuonna 1950 hän siirtyi kolumbialaiseen Junioriin, jossa pelatessaan hän ystävystyi Gabriel García Márquezin kanssa.

De Freitas ei päässyt yrittämään suuren unelmansa maailmanmestaruuden voittamista, sillä vuosina 1942 ja 1946 MM-kilpailut oli jouduttu jättämään väliin sodan vuoksi, eikä Brasilian maajoukkueen valmentaja Flavio Costa valinnut häntä vuoden 1950 turnaukseen. De Freitas palasi vuonna 1951 jälleen Brasiliaan. Hän sairastui kuppaan, mutta kieltäytyi hoidoista, ja hänen sukulaisensa pakottivat hänet mielisairaalaan. 1958 MM-kilpailuissa Brasilia voitti kultaa ja 17-vuotias Pelé nousi maailmantähdeksi. De Freitas ei kestänyt tämän seuraamista, vaan yritti itsemurhaa polttamalla kymmentä savuketta samanaikaisesti. Seuraavana vuonna hän kuoli hoitamattoman kupan aiheuttamiin komplikaatioihin.

Marcos Eduardo Neves on kirjoittanut de Freitasin elämästä kirjan Nunca Houve um Homem Como Heleno, jonka pohjalta on tehty myös elokuva Heleno.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä urheilijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.