Helen Duncan

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Helen Duncan (25. marraskuuta 18976. joulukuuta 1956) oli skottilainen meedio ja viimeinen Isossa-Britanniassa noituudesta vuoden 1735 Witchcraft Actin mukaan vankeuteen tuomittu.

Duncan syntyi Callanderissa Stirlingissä. Hän oli naimisissa sodassa haavoittuneen veteraanin kanssa ja kuuden lapsen äiti ja työskenteli valkaisutehtaassa.

Duncan saavutti mainetta meediona, joka auttoi ottamaan yhteyttä kuolleisiin läheisiin vaipumalla transsiin ja emittämällä suustaan ektoplasmaa, jonka avulla henget saattoivat puhua elävien kanssa. Hän antoi useita näytöksiä ympäri Britanniaa ja keräsi runsaan joukon kannattajia.

London Spiritual Alliance tutki Duncanin tapausta ja 1931 ja julisti hänet huijariksi. Vuonna 1933 Edinburghin seriffi tuomitsi hänet kymmenen punnan sakkoihin ja kuukauden vankeuteen huijauksesta.

Sodan aikana Duncan asui Portsmouthissa. Vuonna 1941 hän väitti kuolleen merimiehen haamun ilmestyneen hänelle ja ilmoittaneen laivansa HMS Barhamin juuri uponneen. Taistelulaivan menetys pidettiin salaisuutena kolme kuukauden ajan saksalaisten hämäämiseksi.

Duncanin paljastukset herättivät viranomaisten huomion ja poliisi keskeytti 19. tammikuuta 1944 hänen istuntonsa ja pidätti hänet ja kolme yleisöstä. Duncan tuomittiin Witchcraft Actin perusteella yhdeksän kuukauden vankeuteen ja häntä pidettiin Hollowayn vankilassa Lontoossa. Yleisesti uskotaan että tuomiolla pyrittiin estämään Duncania paljastamasta sotasalaisuuksia, kuten tulevaa Normandian maihinnousua. Tuomion taustalla on katsottu olevan laivaston tiedustelupalvelun ja MI5:n.

Duncan vapautui vankilasta 22. syyskuuta 1944 ja jatkoi toimiaan. Hänet pidätettiin vielä kerran marraskuussa 1956, vähän ennen kuolemaansa.

Helen Duncanista on myöhemmin tullut eräänlainen kuuluisuus, jolle on omistettu kolmisenkymmentätuhatta websivustoa ja hänen kannattajansa ja jälkeläisensä ovat kampanjoineet ja vaatineet kumoamaan hänen tuomionsa ja puhdistamaan hänen maineensa.

Vastoin yleistä uskomusta Helen Duncan ei ollut viimeinen Britanniassa noituudesta tuomittu, vaan vielä syyskuussa 1944 72-vuotias Jane York tuomittiin viiden punnan uhkasakkoon seitsemästä yrityksestä kommunikoida kuolleiden henkien kanssa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]