Heksafluorifosforihappo
| Heksafluorifosforihappo | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | HPF6 |
| Moolimassa | 145,978 |
| Ulkomuoto | Kirkas liuos tai värittömiä kiteitä |
| Sulamispiste | 31,5 °C (heksahydraatti)[1] |
Heksafluorifosforihappo (HPF6) on vahva epäorgaaninen happo. Se on melko pysymätön ja käytetään pääasiassa vesiliuoksena.
Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Heksafluorifosforihappo on vahva happo, joka protolysoituu vesiliuoksessa lähes täydellisesti heksafluorofosfaattianioneiksi ja oksoniumioneiksi. Heksafluorfosforihaposta tunnetaan kiinteä heksahydraatti (HPF6·6H2O), joka kiteytyy, kun heksafluorifosforihappoliuosta jäähdytetään nopeasti. Pysyvämpi on kuitenkin liuos, jossa yhdistettä on 60–65 massaprosenttia. Kuumenettaessa ja happamissa olosuhteissa liuoksessa tapahtuu hydrolyysiä, jolloin muodostuu vetyfluoridia, difluorifosforihappoa, fluorifosforihappoa ja fosforihappoa. Heksafluorifosforihappoliuokset höyryävät, koska hydrolyysin tuloksena muodostuu vetyfluoridihuuruja.[1][2][3]
Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Heksafluorifosforihappoa voidaan valmistaa fosforipentoksidin ja vetyfluoridin tai fosforipentafluoridin välisellä reaktiolla. Yhdistettä käytetään katalyyttinä tai fluoraavana kemikaalina orgaanisen kemian synteeseissä tai veden fluoraamiseen. Sitä voidaan käyttää myös metallien käsittelyssä, fungisidina sekä heksafluorofosfaattisuolojen valmistuksessa.[1][2][3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Charles B. Lindahl & Tariq Mahmood: Fluorine Compounds, Inorganic, Phosphorus, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000 Viitattu 30.09.2012
- ↑ a b E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 119. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
- ↑ a b Jean Aigueperse, Paul Mollard, Didier Devilliers, Marous Chemla, Robert Faron, René Romano, Jean Pierre Cuer : Fluorine Compounds, Inorganic, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000 Teoksen verkkoversio Viitattu 30.09.2012