Heino (etunimi)
Wikipedia
| Nimipäivä | |
| – suomenkielinen | 8. toukokuuta |
| – ruotsinkielinen | - |
| – ortodoksinen | 16. lokakuuta |
| Muunnelmia | Heikki, Henrikki |
| Ulkomaisia vastineita | Henrik, Heinrich, Heinz, Henry, Henri |
| Nimen alkuperä | germaaninen, Henrik |
Heino on alun perin saksalainen miehen etunimi, joka on käytössä myös Suomessa ja Virossa. Nimi on muunnelma Henrik-nimen saksalaisesta vastineesta Heinrich.[1]
Suomessa nimi Heino on ollut käytössä jo 1400-luvulla[1]. Vuodesta 1929 lähtien[1] Heinon nimipäivä on nimipäivä on 8. toukokuuta. Suomessa nimi Heino on vuoden 2012 loppuun mennessä annettu 3 808 henkilölle.[2] Heino on myös sukunimi.
Tunnettuja Heino-nimisiä [muokkaa]
- Heino A. Bergman (1913–1987), suomalainen kirjailija
- Heino Eller (1887–1970), virolainen säveltäjä
- Heino Enden (1959), virolainen koripalloilija
- Heino Ferch (s. 1963), saksalainen näyttelijä
- Heino Hanhela (s. 1953, suomalainen luontokuvaaja ja -äänittäjä
- Heino Kaski (1885–1957), suomalainen säveltäjä
- Heino Kruus (1926–2012), virolainen koripalloilija
- Heino Lipp (1922–2006), virolainen moniottelija, kiekonheittäjä ja kuulantyöntäjä
- Heino Ponkala (1895–1941), suomalainen jääkärikapteeni
- Heino Pulli (s. 1938), suomalainen jääkiekkoilija
- Heino Puuste (s. 1955), virolainen keihäänheittäjä
- Heino Rautio (1889–1938), neuvostoliitonsuomalainen kulttuurivaikuttaja
- Heino Törölä (1929–1982), suomalainen runoilija
Heino on myös saksalaisen iskelmä- ja folkalaulaja Heinz Georg Krammin taiteilijanimi.
Kuvitteellisia Heinoja [muokkaa]
- Heino Oinonen, rintamamiestilallisen poika, Heikki Turusen Hupeli-romaanin hahmo jonka elämää kirjassa ja sen jatko-osissa seurataan, Heikki Turusen alter ego
Viitteet [muokkaa]
- ↑ a b c Pentti Lempiäinen: Suuri etunimikirja, WSOY 1988, ISBN 951-0-23323-4
- ↑ Nimipalvelu Väestörekisterikeskus. Viitattu 8.5.2013.
