Heinätähtimö

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Heinätähtimö
Stellaria graminea eF.jpeg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Caryophyllales
Heimo: Kohokkikasvit Caryophyllaceae
Suku: Tähtimöt Stellaria
Laji: graminea
Kaksiosainen nimi
Stellaria graminea
L.[1]
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Heinätähtimö Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Heinätähtimö Commonsissa

Heinätähtimö (Stellaria graminea) on hento, kohokkikasveihin kuuluva ruohokasvi, jonka tähtimäiset kukat ovat valkeat.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heinätähtimön kukka ja lehtiä.

Monivuotinen, koheneva- tai rentokasvuinen heinätähtimö kasvaa 20–70 cm pitkäksi. Vaihtelevasti haarova varsi on sileä tai se on tyvestä korkeista, kartiomaisista nystermistä karhea. Lehdet ovat tasasoukkia tai suikeita, ruodittomia ja väriltään ruohonvihreitä tai heikosti sinivihreitä. Tavallisesti lehdet ovat tyvestä ripsilaitaisia. Kukinto on kaksihaarainen, tavallisesti runsaskukkainen harsu viuhko. Toisinaan kukinto on muuntunut yksikukkaiseksi. Kukinnon tukilehdet ovat kalvomaisia ja tavallisesti ainakin tyvestä karvalaitaisia. Kukan verhiö ja teriö ovat viisilehtisiä. Verholehdet ovat selväsuonisia ja laidoilta karvaisia. Valkoiset, lähes tyveen saakka kaksiliuskaiset terälehdet ovat 3,5–6 mm pitkiä, tavallisesti verhiön pituisia tai sitä pitempiä. Heteiden ponnet ovat 0,5–0,7 mm pitkiä, emiö on kolmilehtinen. Suomessa heinätähtimö kukkii kesä-elokuussa. Hedelmä on kuusiliuskaisesti aukeava kota. Siemenet ovat kooltaan 0,6–1,4 mm.[2]

Heinätähtimö on paljon hennompi kuin yleinen sukulaislajinsa pihatähtimö (S. media) eli vesiheinä, ja sen kukat ovat pienemmät kuin kevättähtimöllä (S. holostea). Eniten Suomessa tavattavissa tähtimölajeista se muistuttaa kuitenkin luhtatähtimöä (S. palustris) ja hyvin harvinaista idäntähtimöä (S. hebecalyx).[2]

Toisinaan heinätähtimö risteytyy suomentähtimön (S. fennica) kanssa.[3]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heinätähtimöä esiintyy Euroopassa Pohjois-Espanjasta ja Britteinsaarilta läpi mantereen Venäjälle saakka. Myös Islannissa kasvaa paikoin heinätähtimöitä. Laji puuttuu Euroopasta ainoastaan Pyreneiden niemimaan keski- ja eteläosista, Keski- ja Etelä-Italiasta ja Venäjän pohjoisimmista osista. Levinneisyysalue jatkuu Aasian puolella yhtenäisenä Keski-Siperiaan ja Keski-Aasiaan asti. Itä-Siperiassa ja Itä-Aasiassa lajia tavataan satunnaisesti. Pohjois-Amerikkaan, erityisesti mantereen koillis- ja itäosaan, se on levinnyt ihmisen mukana.[4]

Suomessa heinätähtimö on alkuperäislaji, jota tavataan koko maassa. Laji on hyvin yleinen Etelä-Lappia myöten. Pohjoisempaan päin laji harvinaistuu, mutta puuttuu vain korkeimmilta tunturialueilta pohjoisimmasta Lapista.[3][5]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heinätähtimö kasvaa niityillä, pientareilla, metsänreunoilla, kalliopengermillä, hakamailla, viljelymailla, tienvarsilla ja rannoilla.[3] Toisinaan laji muodostaa laajoja ja tiheitä kasvustoja.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Oulun kasvit. Piimäperältä Pilpasuolle. Toim. Kalleinen, Lassi & Ulvinen, Tauno & Vilpa, Erkki & Väre, Henry. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Norrlinia 11 / Oulun kaupunki, Oulun seudun ympäristövirasto, julkaisu 2/2005. Yliopistopaino, Helsinki 2005.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ITIS Viitattu 29.3.2012.
  2. a b Retkeilykasvio 1998, s. 106–107.
  3. a b c Retkeilykasvio 1998, s. 107.
  4. Anderberg, A & A-L: Den virtuella floran: Grässtjärnblomma (myös levinneisyyskartta) 2004-2005. Tukholma: Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 29.3.2012. (ruotsiksi)
  5. Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Heinätähtimön levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 29.3.2012.
  6. Oulun kasvit 2005, s. 290.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]