Tämä on lupaava artikkeli.

Heinätähtimö

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Heinätähtimö
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Kladi: Putkilokasvit Tracheophyta
Kladi: Siemenkasvit Spermatophyta
Kladi: Koppisiemeniset Angiospermae
Kladi: Aitokaksisirkkaiset
Lahko: Caryophyllales
Heimo: Kohokkikasvit Caryophyllaceae
Tribus: Alsineae[1]
Suku: Tähtimöt Stellaria
Laji: graminea
Kaksiosainen nimi

Stellaria graminea
L.[2]

Katso myös

  Heinätähtimö Wikispeciesissä
  Heinätähtimö Commonsissa

Heinätähtimö (Stellaria graminea) on hento, kohokkikasveihin kuuluva ruohokasvi, jonka tähtimäiset kukat ovat valkeat.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heinätähtimön kukka ja lehtiä.

Monivuotinen, koheneva- tai rentokasvuinen heinätähtimö kasvaa 20–70 cm pitkäksi. Vaihtelevasti haarova varsi on sileä tai se on tyvestä korkeista, kartiomaisista nystermistä karhea. Lehdet ovat tasasoukkia tai suikeita, ruodittomia ja väriltään ruohonvihreitä tai heikosti sinivihreitä. Tavallisesti lehdet ovat tyvestä ripsilaitaisia. Kukinto on kaksihaarainen, tavallisesti runsaskukkainen harsu viuhko. Toisinaan kukinto on muuntunut yksikukkaiseksi. Kukinnon tukilehdet ovat kalvomaisia ja tavallisesti ainakin tyvestä karvalaitaisia. Kukan verhiö ja teriö ovat viisilehtisiä. Verholehdet ovat selväsuonisia ja laidoilta karvaisia. Valkoiset, lähes tyveen saakka kaksiliuskaiset terälehdet ovat 3,5–6 mm pitkiä, tavallisesti verhiön pituisia tai sitä pitempiä. Heteiden ponnet ovat 0,5–0,7 mm pitkiä. Emiö on kolmilehtinen. Suomessa heinätähtimö kukkii kesä-elokuussa. Hedelmä on kuusiliuskaisesti aukeava kota. Siemenet ovat kooltaan 0,6–1,4 mm.[3]

Heinätähtimö on paljon hennompi kuin yleinen sukulaislajinsa pihatähtimö (S. media) eli vesiheinä, ja sen kukat ovat pienemmät kuin kevättähtimöllä (S. holostea). Eniten Suomessa tavattavissa tähtimölajeista se muistuttaa kuitenkin luhtatähtimöä (S. palustris) ja hyvin harvinaista idäntähtimöä (S. hebecalyx).[3]

Toisinaan heinätähtimö risteytyy suomentähtimön (S. fennica) kanssa.[4]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heinätähtimöä esiintyy Euroopassa Pohjois-Espanjasta ja Britteinsaarilta läpi mantereen Venäjälle saakka. Myös Islannissa kasvaa paikoin heinätähtimöitä. Laji puuttuu Euroopasta ainoastaan Pyreneiden niemimaan keski- ja eteläosista, Keski- ja Etelä-Italiasta ja Venäjän pohjoisimmista osista. Levinneisyysalue jatkuu Aasian puolella yhtenäisenä Keski-Siperiaan ja Keski-Aasiaan asti. Itä-Siperiassa ja Itä-Aasiassa lajia tavataan satunnaisesti. Pohjois-Amerikkaan, erityisesti mantereen koillis- ja itäosaan, se on levinnyt ihmisen mukana.[5]

Suomessa heinätähtimö on alkuperäislaji, jota tavataan koko maassa. Laji on hyvin yleinen Etelä-Lappia myöten. Pohjoisempaan päin laji harvinaistuu, mutta puuttuu vain korkeimmilta tunturialueilta pohjoisimmasta Lapista.[4][6]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heinätähtimö kasvaa niityillä, pientareilla, metsänreunoilla, kalliopengermillä, hakamailla, viljelymailla, tienvarsilla ja rannoilla.[4] Toisinaan laji muodostaa laajoja ja tiheitä kasvustoja.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Oulun kasvit. Piimäperältä Pilpasuolle. Toim. Kalleinen, Lassi & Ulvinen, Tauno & Vilpa, Erkki & Väre, Henry. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Norrlinia 11 / Oulun kaupunki, Oulun seudun ympäristövirasto, julkaisu 2/2005. Yliopistopaino, Helsinki 2005. ISBN 952-10-2372-4
  • Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio, 4. uudistettu paino. Helsinki: Luonnontieteellisen keskusmuseon kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Stevens, P. F.: Caryophyllaceae Angiosperm Phylogeny Website. Viitattu 6.9.2022. (englanniksi)
  2. ITIS Viitattu 29.3.2012.
  3. a b Retkeilykasvio 1998, s. 106–107.
  4. a b c Retkeilykasvio 1998, s. 107.
  5. Anderberg, A. & A.-L.: Den virtuella floran: Grässtjärnblomma (Stellaria graminea) (myös levinneisyyskartta) Den virtuella floran. 2004–2005. Tukholma: Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 29.3.2012. (ruotsiksi)
  6. Lampinen, R. & Lahti, T. 2017: Kasviatlas 2016. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Kasviatlas 2016: Heinätähtimön (Stellaria graminea) levinneisyys Suomessa Viitattu 10.11.2017.
  7. Oulun kasvit 2005, s. 290.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]