Heimo Helminen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo Heimo Helmisestä. Myös Arvo Heimo Helminen oli ministeri.

Heimo Helminen (4. maaliskuuta 1878, Jyväskylä17. maaliskuuta 1947 Helsinki) oli suomalainen vakuutusalan asiantuntija ja poliitikko.

Helmisen vanhemmat olivat kirjakauppias Henrik Fabian Helminen ja Hilda Wilhelmina Grönroos. Hän valmistui hovioikeuden auskultantiksi 1905, lakitieteen kandidaatiksi 1907 ja lisensiaatiksi 1910 (väitöskirja Henkivakuutussopimuksesta). Helminen toimi Helsingin yliopistossa suomalaisen lakikielen apulaisena 1910-1926, vakuutusneuvoston asiamiehenä vuodesta 1918 sekä neuvoston vakinaisena johtajana vuodesta 1926. Vuonna 1921 hän oli työväen tapaturmalakikomitean puheenjohtaja. Hän oli myös Suomen edustaja useissa kansainvälisissä neuvotteluissa ja kongresseissa. Edistyspuoluetta edustanut Helminen toimi Vennolan II hallituksessa oikeusministerinä 19211922 ja murhatun Heikki Ritavuoren jälkeen sisäasiainministerinä 1922.

Väitöskirjansa lisäksi Helminen julkaisi useita teoksia vakuutusoikeudesta, muun muassa Uusi työväen tapaturmavakuutusasetus (1919), Työväen tapaturmavakuutus käytännössä (1932, suomeksi ja ruotsiksi), Työkyvyttömyysasteikko (1939) sekä Tapaturma-asteikko (1940).

Helmisen puoliso vuodesta 1902 oli Hélene Louise Aminoff (k. 1948).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Heimo Helminen Suomen ministerit. Valtioneuvosto.
  • Ilmari Heikinheimo: Suomen elämäkerrasto. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955. Sivu 289.


Edeltäjä:
Hjalmar Granfelt
Suomen oikeusministeri
19211922
Seuraaja:
Albert von Hellens
Edeltäjä:
Heikki Ritavuori
Suomen sisäasiainministeri
1922
Seuraaja:
Yrjö Johannes Eskelä