Heikkomielinen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Heikkomielinen tarkoitti aiemmin Suomen oikeusjärjestyksessä henkilöä, joka on vajaavaltainen henkisistä syistä.

Heikkomielisen toimintarajoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heikkomielinen henkilö ei ollut oikeutettu hoitamaan itseään eikä omaisuuttaan,[L 1] eikä tekemään oikeudellisesti sitovia sopimuksia,[L 2] eikä myöskään kelvannut todistajaksi.[L 3] Heikkomielisen henkilön omaisten taikka holhouslautakunnan asiana oli toimittaa hänet holhouksen alaiseksi.[1]

Säännökset vuoden 1889 rikoslaissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1889 rikoslaissa säädettiin, että ymmärrystään vailla olevan heikkomielisen teko ei ole rangaistava.[L 4]

Jos mielipuoli teki vahingon eikä hänen valvojansa, jonka olisi pitänyt häntä estää, voinut maksaa vahingonkorvausta, oli tällainen korvaus maksettava rikoksentekijän omaisuudesta.[L 5]

Sitä, joka makasi mielipuolen naisen, rangaistiin kuritushuoneella korkeintaan neljäksi vuodeksi tai vankeudella.[L 6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hakkila, Esko (toim.): ”Heikkomielinen”, Lakiasiain käsikirja, s. 184. Porvoo: Werner Söderström Oy, 1938.

Lakiviitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Vuoden 1734 lain perintökaari, 19. luku 4 §.
     Joca pään-heikouden, tuhlamisen, eli muun syyn tähden, ei taida omaisuttans hallita; se pandacon Holhojan ale.
  2. Vuoden 1734 lain maakaari, 4. luku 7 §.
     Älköön kukaan tehkö lapsi-ikäisen, neidon tai heikkomielisen kanssa kauppaa taikka vaihtoa heidän maastansa. Jos joku sen tekee, olkoon se mitätön ja lainhuudon antaminen kielletty.
  3. Vuoden 1734 lain oikeudenkäymiskaari, 17. luku 7 §.
     Ei mahda se todistaa, joca walapattoinen, maanculkiaxi pandu, cunniattomaxi tuomittu, eli sencaldaisen ricoxen edestä silloin edesannettu on: ei rijta-weli, ja julkinen wiha-mies: ei järjetöin, – –
  4. Rikoslaki (1889), 3. luku 3 §.
     Mielipuolen teko, taikka semmoisen, joka ikäheikkouden tahi muun samankaltaisen syyn takia on ymmärrystään vailla, jääköön rankaisematta.
  5. Rikoslaki (1889), 9. luku 5 §.
     Jos viittätoista vuotta nuorempi, taikka mielipuoli tahi muu syyhyn mahdoton on tehnyt vahingon, ja jos se, joka siitä, ettei hän ole pitänyt semmoista henkilöä silmällä, taikka muusta sellaisesta tuottamuksesta on tuomittu korvaamaan vahinko, ei voi vahingonkorvausta maksaa; suoritettakoon se rikoksentekijän omaisuudesta.
  6. Rikoslaki (1889), 20. luku 8 §.
     Joka makaa mielipuolen naisen, rangaistakoon kuritushuoneella korkeintaan neljäksi vuodeksi taikka vankeudella.