Heikki Tuominen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Heikki Tuominen
Suomen valtiovarainministeri
Liinamaan hallitus
13.6.1975–30.11.1975
Edeltäjä Johannes Virolainen
Seuraaja Paul Paavela
Suomen sisäasiainministeri
Auran II hallitus
29.10.1971−23.2.1972
Sorsan I hallitus
4.9.1972–13.6.1975
Edeltäjä Eino Uusitalo
Martti Viitanen
Seuraaja Martti Viitanen
Heikki Koski
Tiedot
Syntynyt 5. joulukuuta 1920
Perniö
Kuollut 21. heinäkuuta 2010 (89 vuotta)
Helsinki

Heikki Aukusti Tuominen (5. joulukuuta 1920 Perniö21. heinäkuuta 2010 Helsinki) oli suomalainen varatuomari, pankinjohtaja ja ministeri. Tuominen on ollut valtiovarainministeriön palveluksessa 1954–1968 ja Postipankin pääjohtajana 1968–1988. Hän on ollut toisena valtiovarainministerinä 1963–1964, sisäasiainministerinä 1971–1972 ja 1972–1975 sekä valtiovarainministerinä 1975. Tuominen on toiminut lukuisten rahalaitosten ja teollisuusyritysten johtoelimissä.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heikki Tuominen syntyi Perniössä 1920. Hänen lakiopintonsa keskeytyivät talvisodan ja asepalveluksen johdosta. Reserviupseerikoulun jälkeen hän siirtyi konekiväärijoukkueen johtajaksi Rukajärven suuntaan. Asemasodan aikana hän suoritti ilmavoimien tähystäjäkurssin ja palveli sodan loppuajan Lentolaivue 6:ssa sukellusvenetorjunnassa ja tiedustelulentäjänä. Moskovan välirauhan aikana Tuominen toimi ilmavoimien esikunnassa ja hoiti yhteyksiä valvontakomissioon.[1]

Tuominen aloitti virkamiesuransa Maatalousministeriön asutusasiainosastolla, jossa hän palveli vuoteen 1955 saakka. Sieltä hän siirtyi valtiovarainministeriöön hallitussihteeriksi. Vuosina 1962–65 Tuominen toimi eduskunnan oikeusasiamiehen kansliassa ja perustuslakivaliokunnan sihteerinä. Tuominen ehti toimia samalla myös 2. valtiovarainministerinä Reino R. Lehdon virkamieshallituksessa vuonna 1963. Vuonna 1965 hän palasi valtiovarainministeriöön budjettipäälliköksi.[1]

Tuominen toimi sisäasianministerinä ensin Teuvo Auran virkamieshallituksessa vuonna 1971–1972 ja myöhemmin Kalevi Sorsan hallituksessa vuosina 1972–1975. Lisäksi hän oli vielä valtiovarainministerinä Keijo Liinamaan virkamieshallituksessa vuonna 1975.[1]

Tuominen nimitettiin Postipankin pääjohtajaksi vuonna 1968. Pääjohtajakaudellaan hän johti Postipankkia liikepankiksi sekä kehitti sen ulkomaantoimintoja. Tuominen osallistui myös monien valtionyhtiöden liiketoimintaan, joita olivat Finnair, Neste, Pohjolan Liikenne, Sponsor, Teollisuusrahasto, Vientiluotto ja Mortage Bank of Finland. Hän jäi eläkkeelle vuonna 1988.[1]

Arvonimet ja palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuomiselle myönnettiin ministerin arvonimi vuonna 1988. Kaksi vuotta myöhemmin Japanin keisari myönsi hänelle Keisarillisen Pyhän Aarteen Ritarikunnan ensimmäisen luokan kunniamerkin. Jälkimmäinen liittyi hänen uraansa Postipankin pääjohtajakaudella. Samaten Tuomiselle on myönnetty muun muassa 4:nnen luokan Vapaudenristi, Suomen lentomerkki (honoris causa) ja Suomen Leijonan suurristi.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Suomi-Fakta (WSOY, 2002)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Tuominen, Antero: Postipankin pääjohtaja ehti neljään hallitukseen. Helsingin Sanomat, 19. elokuuta 2010, s. C6. Kuolleet: Artikkelin verkkoversio.
Edeltäjä:
Johannes Virolainen
Suomen valtiovarainministeri
1975
Seuraaja:
Paul Paavela
Edeltäjä:
Eino Uusitalo
Martti Viitanen
Suomen sisäasiainministeri
1971−1972
1972−1975
Seuraaja:
Martti Viitanen
Heikki Koski