Heikki Koskelo
Heikki Juhani Koskelo (12. joulukuuta 1935 Suonenjoki – 11. marraskuuta 2020 Helsinki)[1] oli suomalainen kenraaliluutnantti.
Koskelo syntyi varatuomari Eino Juhani Koskelon ja farmaseutti Aino Siviä Rauskin perheeseen, hänen puolisonsa vuodesta 1959 oli sairaanhoitaja Raili Saara Autio.[2] Uransa aikana Koskelo palveli muun muassa Uudenmaan Jääkäripataljoonassa, Karjalan Prikaatissa ja Pääesikunnan jalkaväkitoimistossa. Hän toimi komentajana Kainuun prikaatissa (1982–1984),[3] Kaakkois-Suomen sotilasläänissä (1990–1992) ja Itäisessä maanpuolustusalueessa (1993–1995)[4].
Koskelo tuli ylioppilaaksi 1955 ja valmistui Kadettikoulusta 1959 ja Sotakorkeakoulusta 1969. Vänrikiksi hänet ylennettiin 1956, luutnantiksi 1959, yliluutnantiksi 1963, kapteeniksi 1965, majuriksi 1971, everstiluutnantiksi 1976, everstiksi 1982, kenraalimajuriksi 1988 ja kenraaliluutnantiksi 1993.[2] Eläkkeelle Koskelo jäi vuonna 1995.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kadettiupseerit 1920–1985. Kadettikunta r.y., Upseeriliitto r.y., 1985. 951-99690-4-7.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kuolinilmoitus, Helsingin Sanomat 13.12.2020, s. C 15
- ↑ a b Irja Hämäläinen, Risto Rantala, Hannakatri Hollmén (toim.): Kuka kukin on. Who's who in Finland. Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 1994, s. 419-420. Koskelo, Heikki. Helsinki: Otava, 1994. ISBN 951-1-12833-7.
- ↑ Kadettiupseerit 1920–1985
- ↑ Huhtanen, Jarmo: Kenraali vahvistaa Salpalinjan kunnostuksen kylmän sodan aikana HS.fi. 6.3.2014. Viitattu 18.11.2014.