Heikki Haapanen
Heikki Haapanen (26. helmikuuta 1877 – 21. elokuuta 1944) oli suomalainen pappi.
Nuoruus ja opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Haapanen matkusti vuonna 1894 Yhdysvaltoihin, jossa aluksi työskenteli Pennsylvanian osavaltiossa mm. maatiloilla, asfalttitehtaalla, rautateillä ja satamassa sekä Bessemerin hiilikaivoksella. Kun Hancockiin, Michiganiin, perustettiin Suomi-Opisto, Haapanen aloitti siellä opintonsa ja oli yksi ensimmäiseltä seitsenvuotiselta linjalta 1904 ylioppilaaksi kirjoittaneista kymmenestä oppilaasta, joihin kuului myös Alfred Haapanen (ei sukua), josta sittemmin tuli Suomi-Synodin johtaja.
Heikki Haapanen jäi Suomi-Opistoon vielä vuodeksi opettamaan. Sen jälkeen hän palasi Suomeen.
Suomessa Haapanen kirjoitti samana vuonna suomalaisen ylioppilastutkinnon, mm. seitsemän kieltä. Sen jälkeen hän aloitti Aleksanterin yliopiston jumaluusopillisessa tiedekunnassa teologian opinnot ja valmistui kahdessa vuodessa. Tammikuun kolmas päivä 1908 hänet vihittiin papiksi Porvoon tuomiokirkossa.
Työ Yhdysvalloissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Papiksi vihkimisen jälkeen Haapanen toimi vähän aikaa Kuoreveden virkaa toimittavana kirkkoherrana. Hänet oli joulukuussa 1907 valittu Suomen Merimieslähetystoimen Yhdysvaltain toiseksi siirtolaispapiksi. Aluksi hän kierteli Suomessa puhumassa siirtolaislähetyksen tärkeydestä. 4. heinäkuuta 1908 hän lähti Yhdysvaltoihin. Ensimmäisen vuoden aikana Haapasen työn keskus oli Gardner, Massachusetts, mistä hän teki matkoja suomalaisyhteisöihin Mainessa, Vermontissa, New Hampshiressä, Michiganissa, Rhode Islandilla, Connecticutissa sekä Ontariossa, Kanadan puolella.
Kesäkuussa 1909 Haapanen siirtyi Rock Springsiin Wyomingiin. Hänen tehtävänään oli huolehtia Lännen suomalaisten hengenelämästä ja hänen toimialueenaan olivat Wyoming, Colorado, Utah, Nevada, Arizona ja Montana – "vuoristopiiri", kuten hän sitä kutsui, koska suurin osa "seurakunnasta" sijaitsi Kalliovuorten alueella.
Siirtolaispapin tehtävä oli huolehtia suomalaisten siirtolaisten hengenelämästä. Haapanen piti puheita ja saarnasi, tarpeen tullen myös ruotsiksi ja englanniksi, järjesti rippikouluja sekä auttoi pyhäkoulujen ja kirkkokuorojen perustamisessa ja toiminnassa. Hän myös matkusti etsimään sellaisia suomalaisia yhteisöjä, joihin kirkolla tai lähetystyöllä ei ollut aikaisemmin ollut mitään kontaktia. Suuri osa hänen työstään oli pakanalähetystyötä, koska "julki jumalattomuus on niin hirveä suomalaisten kesken, että muiden keskuudessa on keskusteltu siitä, onko suomalaisilla ollenkaan uskonnollisia tunteita ja kutsutaan heitä "valkeiksi indiaaneiksi" [1]
Kesäkuussa 1911 Haapanen lähti kotimatkalle Suomeen. Matkan varrella hän saarnasi useissa suomalaisissa seurakunnissa Michiganissa, Pennsylvaniassa, Massachusettsissa ja Brooklynissa, New Yorkissa. Hän osallistui myös Suomi-Synodin kirkolliskokoukseen Waukeganissa, Illinoisissa, 8.–9.6. 1911.
Haapanen palasi Suomeen heinäkuun viimeisenä päivänä. Syyskuussa hän kiersi vielä kertomassa Amerikan lähetystyöstä ennen kuin jätti Merimieslähetyksen Mikkelinpäivänä.
Työ Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomessa Haapasella oli aluksi lyhyempiä toimia Petäjäveden kirkkoherran apulaisena (1.10. 1911 alkaen), Korpilahden kirkkoherran virallisena apulaisena (15.11. 1911 alkaen) ja Petäjäveden kirkkoherran virallisena apulaisena (15.7. 1913 alkaen), kunnes sai vakituisen aseman Heinolan maalaiskunnassa, ensin virkaa toimittavana kirkkoherrana kaksi kuukautta ja sitten kappalaisena (7.12. 1913 alkaen). Sisällissodan sytyttyä hän toimi kenttäpappina. Tämä ajanjakso tuli päätökseen, kun Haapasen kotina toiminut Lusin pappila tuhoutui tulipalossa 23. toukokuuta 1924.
Tulipalon jälkeen Haapanen toimi kaksi vuotta Makkaramäessä, kunnes hänestä tuli Juupajoen kirkkoherra, jossa toimessa hän oli kuolemaansa 1944 asti.
Kenttäpappina 1917-18[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kun 1917 poliittiset jännitteet lisääntyivät ja punaisten painostus oli voimakasta, Haapanen ryhtyi pitämään jokailtaisia hartauskokouksia tarkoituksenaan vahvistaa valkoisten mielialaa. Kun punaiset tulivat Lusin pappilaan tappopäätöstä toimeenpanemaan, hän oli lähtenyt Sysmän suojeluskuntaan ennakkovaroituksen saatuaan. Liityttyään suojeluskuntaan hänen toimipaikkansa oli aluksi Sysmä. Sysmän pankkitalolla pidettiin jumalanpalveluksia ja juhlia, joissa Haapanen puhui. Pihalla pidettiin kenttäjumalanpalveluksia. Haapanen toimitti sotilashautajaisia ja kävi päivittäin sairaalassa, jossa pidettiin toisinaan hartaushetkiä. Sittemmin hänet määrättiin "Savon pohjoispataljoonan" papiksi.
"Rintaman ruvettua enemmän liikehtimään"[2] Haapanen siirtyi Mäntyharjun rintamalle ja oli joukkojen mukana toukokuun ensimmäiseen päivään 1918, jolloin palasi taas omaan seurakuntaansa papin tehtäviin.
Kunniamerkit:
Vapaussodan muistomitali- Vapaudenristin ritarikunnan IV luokan ansioristi
- Heinolan pitäjän mitali (etupuolella on teksti: Vapaaehtoiselle vapaustaistelijalle Heinolan kunnalta 1918; tummansininen nauha. Mitalin on tehnyt lahtelainen kultaseppä Kallio.)
Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Heikki Haapanen tapasi tulevan puolisonsa Anna Ihanelma Arosen 1907 toimiessaan Helsingissä ylioppilaitten lähetysyhdistyksen puheenjohtajana. He kihlautuivat keväällä 1908. Elma Aronen matkusti Yhdysvaltoihin ja opetti lukuvuoden 1908–1909 Suomi-Opistossa algebraa, trigonometriaa, geometriaa, fysiikkaa ja kemiaa. Opistoon perustettiin tällöin kristillinen yhdistys, jonka puheenjohtajaksi Aronen valittiin. Hän piti usein puheita uskonnollisissa tilaisuuksissa ja osallistui aktiivisesti pyhäkoulutyöhön ja kuoron toimintaan. Aronen asui Opiston rehtorin ja Suomi-Synodin johtajan J. K. Nikanderin perheessä.
Kun Heikki Haapanen lopetti työnsä itärannikolla, hänet vihittiin Elma Arosen kanssa 6.6.1909. Häämatkansa he tekivät uuteen asemapaikkaan Rock Springsiin. Heikki Haapanen vietti suurimman osan ajasta kierrellen Kalliovuorten osavaltioita käyden Rock Springsissä kerran kuussa pitämässä jumalanpalveluksen. Miehensä poissa ollessa Elma Haapanen piti huolta Rock Springsin seurakuntatyöstä pitäen pyhäkoulua ja johtaen kirkkokuoroa. Samoja tehtäviä hän suoritti miehensä rinnalla myös Suomessa.
Heikki ja Elma Haapaselle syntyi kuusi lasta, kaksi poikaa ja neljä tytärtä.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Godenhjelm, Hugo: Suomen Evankelisluterilaisen Kirkon ja papiston Matrikkeli (1916)
- Haapanen, Heikki: "Matkamuistelmia", Merimiehen Ystävä N:o 11 1908
- Haapanen, Heikki: "Ensi matkaltani Mainen valtioon", Merimiehen Ystävä N:o 2 1909
- Haapanen, Heikki: "Matkahavaintoja, Merimiehen Ystävä N:o 4 1909
- Haapanen, Heikki: "Ameriikan Siirtolaislähetyksen itäinen piiri", Merimiehen Ystävä N:o 6-79 1909
- Haapanen, Heikki: "Ameriikan siirtolaislähetyksen itäinen piiri", Merimiehen Ystävä N:o 6-7. 1910
- Haapanen, Heikki: "Rock Springs, Wyo.", Merimiehen Ystävä N:o 6-7. 1911
- Haapanen, Heikki: "Rock Springs, Wyo.", Merimiehen Ystävä n:o 6-7 1912
- J. R. Koskimies: Amerikan matkalta (1925)
- Rautanen, V: Amerikan suomalainen kirkko (Suomalais-Luterilainen Kustannusliike 1911)
- A. Renvall: "Sihteerin tarkastusmatka (Jatkoa)", Merimiehen Ystävä N:o 9 1909
- Waltari, Toivo: Suomen Merimieslähetystoimi 1875-1910 (1910)
- Waltari, Toivo: Suomen Merimieslähetystoimi 1875-1910 (1925)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
