Heidinkämmekät
| Heidinkämmekät | |
|---|---|
 Siroheidinkämmekkä (Calanthe vestita) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Magnoliophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
| Lahko: | Asparagales |
| Heimo: | Kämmekkäkasvit Orchidaceae |
| Alaheimo: | Epidendroideae |
| Tribus: | Arethuseae |
| Alatribus: | Bletiinae |
| Suku: |
Heidinkämmekät Calanthe R.Br., 1821 |
| Katso myös | |
Heidinkämmekät (Calanthe) on kämmekkäkasvisuku (heimo Orchidaceae), johon kuuluu noin 150 lajia. Lajeja tavataan laajalla alueella Afrikassa, Aasiassa ja Australaasiassa. Heidinkämmeköitä kasvaa lähinnä Aasiassa, joitakin myös Etelä-Afrikassa.[1]
Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Heidinkämmekät jakaantuvat kahteen tyyppiin. Toinen on ikivihreä, toinen pudottaa lehtensä syksyisin. Heidinkämmekät kasvavat maassa ja suosivat kasvuympäristönään kalkkikallion päällä olevaa paksua humusta. Ne kukkivat tyypillisesti joulukuussa.[1]
Heidinkämmekät ovat enimmäkseen maassa kasvavia. Niillä on suuri valesipuli, josta lähtee kookkaita, ohuita ja laskoksellisia lehtiä, jotka joillakin lajeilla kuihtuvat tropiikin kuivan kauden ajaksi.[2]
Kukat ovat keltaisia, valkoisia tai vaaleanpunaisia, ja ne sijaitsevat terttumaisissa kukinnoissa, joiden varret kasvavat valesipulien tyveltä. Kukissa on pitkänomainen, alaspäin osoittava huuli, jossa on 3–4 eri suuntiin siirottavaa liuskaa.[2]
Lajeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaikkiaan heidinkämmeköitä tunnetaan noin 260 lajia.[3] Siroheidinkämmekkä (Calanthe vestita) ja somaheidinkämmekkä (Calanthe Vestita-ryhmä) ovat huonekasveja.[4] Suomenkielisellä nimellä tunnetaan myös rusoheidinkämmekkä (Calanthe sylvatica).
Käyttö huonekasvina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Heidinkämmeköitä kasvatetaan huonekasveina. Huonekasvina suvun lajit vaativat talvisin lepokauden kuivana, huoneenlämmössä. Ne tarvitsevat runsaasti vettä, mutta eivät suvaitse jatkuvaa kasvualustan kosteutta. Kasvupaikka on lämmin eikä liian aurinkoinen. Heidinkämmeköitä lisätään jakamalla suuria bulbiryhmiä.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Botanica. The illustrated A-Z of over 10,000 garden plants. Cologne, 1999. ISBN 3-8290-3068-1
- Räty ja Alanko 2004: Viljelykasvien nimistö. Puutarhaliitto. ISBN 951-8942-57-9
- Stevens, P. F. 2001-: Angiosperm Phylogeny Website. http://www.mobot.org/mobot/research/apweb/