Hedonismin paradoksi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Hedonismin paradoksi on hedonismiin liittyvä paradoksi, jonka mukaan ne jotka pyrkivät nautintoon saavat sitä vähemmän. Nautintoa ei siis voi saavuttaa pyrkimällä siihen suoraan.[1] Nautinto ja onnellisuus ovat ilmiöitä, jotka eivät noudata mitään tiettyä kaavaa. Toisen hedonistisen paradoksin mukaan itseään täytyy rajoittaa saadakseen vahvemman nautinnon.lähde?

Esimerkki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Usein suurin varsinainen nautinto syntyy tilanteista, joita ei ole yritetty luoda. Ystävän sattumalta näkeminen tai kutsu pikapuoliin järjestettäviin juhliin, jne. Ja esimerkiksi; mikäli mihin tahansa lähtiessä olet todella huonolla tuulella, eikä mikään huvittaisi, ei hedonistista ajattelutapaa voi käyttää tilanteen pelastamiseksi, koska ethän voi vain päättää nauttia ja lähteä ovesta.

Tästä tulee kaiketi myös sananlasku "Onnen odotus on onni itse, onnen täyttymys on sen surma." - Jos tiedät tekeväsi jotain viikon päästä, viikkosi on nautinnollisempi odotuksen takia ja varsinainen suunniteltu viihtyminen (eli nautinto) ei välttämättä tuo suurta nautintoa, latistaessaan onnea ohi mennessään.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Moore, Andrew: Hedonism The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. Viitattu 13.9.2013. (englanniksi)
Tämä filosofiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.